Aamiaisen jälkeen heti liikkeelle. Drammenissa ilmeisellä kaupungintalolla liehui sateenkaarilippu ja sen viereisessä puistossa oli sateenkaaripenkki, mitä ei oltu tuhottu. Isot pojat sanovat, että randonneur saattaa jopa nukkua tienvarsi-wc:ssä Norjassa, se on niin siisti. Suomessa ei ole mitään wc:tä. Toisaalta, Norjassa pitäisi hädän hetkellä kiivetä vuorelle.
Ensimmäinen kohde oli rampilla, vaan rampin sillalla oli pikaruokaravintola Kurger Bing, joka avautui vasta kello 10. Kaikki odotimme siellä oven takana ja sitten kävelimme ravintolan läpi sillan toiselle puolelle ja kätköille. Omani löytyikin nopeasti. Takaisin tullessa oli pysäköintipaikalla norjalaisten auto, mikä huudatti stereoita niin etten kuullut mahdollista vihertikkaa.
Vihertikka ei siedä veden ylitystä, siksi se ei pääse Suomeen. Muinaisuudessa ehkä karjalankannakselle on tullut vihertikkoja, mutta niistä ei tiedä, oliko ne risteymiä harmaapäätikan kanssa, koska niiden nahkat paloivat sotien aikana Viipurissa.
Muutama kilometri tapahtumasta oli levähdysalue, jonka ympäristössä oli runsas kätkötarjonta, joten kätköilimme siellä. Minä tutustuin myös linnustoon ja otin kuvia kiuruista, jotka pesivät siellä.
Sen jälkeen jatkoimme Næsin rautaruukille. Itse Megan alue oli pieni ja osallistujia näytti olevan vähän. Viikon päässä tapahtumasta loganneita nimimerkkejä on 306. Ehkä Lapin megatapahtumat ovat houkutelleet yhtä vähän, mutta epäilen. Siellä oli kuitenkin norjalaisten lisäksi saksalaisia ja suomalaisia. Etelä-Norja on ilmeisesti saavutettavissa laivalla Tanskasta.
Tyhjensin kulkijapöydän melkein tyystin ja samalla toin Suomesta pussillisen kulkijoita Norjaan. Geokätköilijät pistävät maailmalle joitain helyjä koodin kanssa ja seuraavat sitten näiden liikkumista tapahtumasta toiseen ja kätköltä toiselle. Nämä olivat sellaisia, mitkä eivät olleet aiemmin käyneet Suomessa. Sitten kun on vähän aikaa liikutellut niitä, niin voi tiputtaa ne kätköön tai tapahtumaan. Ongelma on, että ne jäävät usein tapahtuman järjestäjälle. No, minä ainakin teen osani.
Tietysti loggasin norjalaisille, että meilläkin on Næs: Næsville.
Vuoren rinnettä lähti kuitenkin kulkemaan polku kauemmaksi ja siellä oli kätköjä, joten menin sinne, myös vihertikan toivossa. Kätkö löytyikin, kun oli kiivennyt vähän matkaa polulta. Jotkut norjalaiset ilmeisesti kertovat kätkön maastoarvon siitä, kun seisoo sen kätkön koordinaateissa, mutta Suomessa maastoarvo kerrotaan useimmiten lähimmästä järkevästä paikasta, kuten tieltä.
Palasin ruukille ja ylitin kosken toiselle puolelle, jonka jälkeen rupesi satamaan ja ukkostamaan ryöppyämällä. Salamat iskivät lähelle ja kuulin, kuinka kaikki kellot ja pillit alkoivat soimaan.
Bussi pelasti meidät tässä vaiheessa uumeniinsa ja jatkoimme kohden Drammenia muutaman kätköpysähdyksen taktiikalla.
Drammeniin tulimme varsin myöhään ja menin heti nukkumaan.
Aamupalan jälkeen lähdimme heti liikenteeseen. Kun bussi oli kiertänyt toiselle puolen Drammenin vuonoa, näin vuonolla nuoren suulan ja se oli tarvittava elämänpinna. Vuoden tavoite saavutettu! Hyvä niin, koska koko päivän satoi Tukholmaan saakka.
Olin katsellut merilintuja sillä silmällä, sillä kunnon lintuvuorikokemus minulta puuttuu Norjasta, mutta ajattelin, että olemme niin kaukana vuonon pohjalla, etten saisi mistään valtamerilajista pinnaa. Sittenkin ajattelin karimetsoa. Suula olikin minulla paha puute länsipalearktisella alueella (Levantti ja Eurooppa). Etelä-Amerikasta minulla on perunsuula.
Pysähdyimme Karlstadin lähellä. Osalle ryhmästä oli käynyt niin, että kun olivat kulkeneet tien laitaa, autot olivat tööttäilleet ja kulkeneet lahjetta hipoen ohi. Siihen sanoin, että eihän ruotsalaiset käyttäydy noin, pakko olla niitä metsäsuomalaisia.
Ruotsissa pysähdyimme esimerkiksi Arbogassa. Eräs ryhmäläinen näki ylitse pursuavan roskakorin siellä ja sanoi, että täällä rupeaa näyttämään jo kotoiselta.
Tällä kertaa menimme Mälaren-järven eteläpuolta, mikä oli enemmän viljalakeutta kuin pohjoinen puoli. Ei oikein mitenkään osaa sanoa, miten tämä Tukholman vuoristoinen alue oikein menee.
Ennen Tukholmaa tuli vielä Puotinkirkko, Botkyrka, tuttu niin monista uutisista.
Tungimme taas sisälle laivaan. Vielä siivottiin hyttejä sinne mennessä. Sanoin saksalaisille, että taas on joku murhattu hyttiin ja siksi siivous kestää pitkään. Eivät sanoneet mitään.
Heti nukkumaan ja ylös aamiaisen aikaan. Viking Line oli sotkenut aamiaispiletit, mutta onneksi asia saatiin selvitettyä. Suolisto ei ollut pahemmin temppuillut tällä reissulla, joten kävi onnenkantamoinen.
Laivalta kerkisin vielä junaan. Bussi olisi mennyt jopa Säkylään, mutta olin liian väsynyt mennäkseni vielä Satakuntaan ja maksoin sitten vaikka lisää, että pääsin junalla kotiin.
Kaiken kaikkiaan tosi tyytyväinen olen reissuun. En yhtään tiedä, miksi kännykkä kerta kaikkiaan ei suostunut toimimaan Ruotsissa eikä kunnolla Norjassakaan. Muilla toimi kyllä.
