Sinne meno jännitti etukäteen, koska minua vaivasi ns. makkiongelma. Ajattelin, että tapahtumapaikan ja yösijan välillä on reilu kilometri, ehtisin jompaan kumpaan istumaan WC:ssä.
Toinen, mitä olin miettinyt oli Raumalle pyöräilyä lähimmältä asemalta. Onneksi en lähtenyt tähän, kun sää ei ollut lainkaan otollinen. Koko viikonlopun ajan tuuli oli myrskylukemissa, mutta kun muualla Suomessa satoi lunta, paikoin runsaastikin, niin Raumalla oli silti parempi sää kuin monessa muussa paikassa.
Yöpaikka oli Haus Anna. Kun tulin ensin bussilla linja-autoasemalle, kävelin Haus Annaan. Siellä oli asianmukainen aamiaisalue, missä saattoi lämmittää ruokaa mikrossa ja keittää teetä. Talon teet loppuivat tietysti kesken, koska juon teetä pannukaupalla.
Koska oli aikaa päivässä, kävin lähikätköillä ja Adventure Labin pisteillä. Yksi tällainen Adventure Lab esitteli kaupungin rikoshistoriaa. Siinä olikin Raumanmeren ylä-aste, joka tuli tunnetuksi Suomen ensimmäisestä kouluampumisesta 25.1.1989. Olen nähnyt Jokelan koulusurman koulun aiemmin.
Lähellä oli myös Rauman asema, jolle henkilöliikenne lakkasi 1988. Toivottavasti Raumalle pääsee pian junalla taas.
Palloilin vielä vähän aikaa keskustassa ja menin yöksi Haus Annaan. Haus Annan vieressä oli paikallisen nuorison kokoontumispaikka, joten olipa melua koko yön.
Aamulla muutaman kätkön kautta itse megatapahtumaan, jonka Rauman oma pyyrmanni avasi rumpua päristäen. Onneksi tapahtuma oli sisällä hallissa, sillä tuuli oli brutaali.
Ennen Megaa olin tietoinen, että tarjolla olisi raumalaista erikoisuutta, lapskoussia, ja tietysti sitä piti päästä maistamaan. Totesin sen olevan hyvää ja tekisi mieli tehdä sitä kotonakin.
Sisällä hallissa oli useita erilaisten järjestöjen pisteitä ja tietysti mahdollisuus ruokailuun. Sieltä sai ostaa myös geokätköilytuotteita ja siellä mainostettiin Pietarsaaren tulevaa megatapahtumaa. Oma pöytänsä oli kulkijoille, eli erilaisille koodillisille pikkuesineille, joiden tarkoitus on kiertää geokätköilijöiden mukana kätköltä kätkölle ja tapahtumasta tapahtumaan. Tyhjensin koko pöydän ja minulta kysyttiin, minne minä niitä olen viemässä ja sanoin ”Tampereelle”. Osa niistä jatkoi myöhemmin Ouluun.
Oltuani hallilla joitain tunteja lähdin kiertelemään viimaan monen Adventure Lab-pisteen ja ruokakaupan kautta takaisin Haus Annaan. Välillä tuuli oli sellaisissa lukemissa, ettei tahtonut pysyä pystyssä.
Seuraavana aamuna oli siivoustapahtuma. Yllättävästi halli oli auki, siellä oli nyt meneillään jotkin jalkapalloharjoitukset, joten WC oli lähellä, hurraa. Tuuli oli ihan hirveä ja epäilin, että tuuli olisi puhaltanut roskat lähimetsiköstä jonnekin kauas, mutta näin ei ollut, vaan sain roskia kerättyä pussillisen. Ehkäpä roskat olivat lentäneet Porista hallin lähimetsään Raumalle, kuka tietää.
Oli aika lähteä Raumalta ja suuntasin Vanhaan Raumaan, missä en tällä reissulla ollut ollut laisinkaan. Niin kova tuuli, niin kummituksistakaan ei mitään kuulu. Toisaalta, voisi tietysti ajatella, että tuuli herättää kummitukset.
Koska Vanha Rauma on niin tuttu, kiertelin katsellen lähinnä Kerttu Horilan teoksia. Eräs niistä oli sisällä kirkossa, minne halusinkin mennä pakoon viimaa.
Kirkossa oli jotain rippikoululaisia lausumassa uskontunnustusta, uskoaan ruumiin ylösnousemukseen. Vähän niin kuin zombi. Zombi kaivautuu haudasta ja nousee taivaalle korkeuksiin niin että näkyy vain jalkapohjat. Sitten ihmiset uskovat tällaiseen. Julkisesti tunnustavat uskovansa.
Bussiin, missä bussikuski ei arvostanut Matkahuollon lippua, koska nimitiedolla ei tule matkustaa, koska heillä ei ole jotenkin oikeutta saada tietoonsa asiakkaan nimeä tai jotain. No, pääsin kotiin kumminkin.
Rauma ei ole itselle juurikaan tuttu, vaikka hämärästi muistakin käyneeni vanhassa Raumassa joskus lapsena. Olisi siis varmaankin aika käydä uudelleen, ja ensi kesän ajoreitti Suomen vierailulla ehkäpä kulkeekin rannikkoa pitkin. Lapskoussin jouduin muuten googlaamaan, sillä ei ollut yhtään tuttu tämä ruoka, mutta näköjään sillä on seudulla pitkät perinteet.
Lapskoussi on muuten ihan huippusapuskaa. Harmi, kun sitä tulee vastaan Rauman ulkopuolella niin harvoin. Jos olisi, ostaisin varmasti kyllä usein.
Vuoden päästä taitaa Raumalle päästä junalla. Seisakkia tehdään parhaillaan.
Rauman kirkossa en olekaan käynyt. Pitääkin pistäytyä. Toinen mielenkiintoinen paikka on merimiseo.
Merimuseo olisi ollut jopa auki lauantaina, mutta tällä kertaa jäi tutustumatta. Kaiken kukkuraksi se oli ihan Haus Annan vieressä.
Tuo taidetta kirkon penkissä oli kyllä hauska – enpä muista ennen koskaan nähneeni moista!
Enpä tiennytkään, että jo 80-luvulla on Suomessakin ollut kouluampuminen. Tuosta lapskoussista tulee vähän mieleen muussattu karjalanpaisti ja perunat tai liha-perunasoselaatikko, joita syödään täällä idän suunnalla.
En ole käynyt Raumalla muistaakseni, enkä ollut kuullutkaan lapskoussista. En myöskään ymmärrä geokätkeilystä mitään, mutta Kerttu Horilan teokset ovat tuttuja, kävin Keravalla näyttelyssä muutama vuosi sitten. Hauskasti on kyllä sijoitettu teokset tuolla.