Avainsana: geokätköily

Suomenselän alue on sellainen, että muuton päälinjat kiertävät sen kaukaa ja hyviä lintupaikkoja on muutenkin rajallisesti. Yksi sellainen on Riiho Keuruulla. Sitä paitsi Riihon majatalo on suosittu paikka kokouksille, tällä kertaa siellä oli taas Marx-opisto. Sen lisäksi alueella on kourallinen geokätköjä ja onhan se kaunista perus-Keuruuta.

Kun tulin junalla, taas, niin tulin Haapamäelle. Minulta on pyydetty asemien arvosteluja. Minusta ei ole reilua antaa Haapamäen asemalle arvosanaksi 0, sillä se on jotenkin neutraali. Luvun pitäisi olla negatiivinen. Varkauden slummiutuneella asemalla pääsi pakoon Suomen epäystävällistä säätä ja saattoi sivistyneesti istua penkillä. Toisaalta, jos halusi olla sisällä, ei ollut mahdollista istua kuin portailla. Haapamäellä ei ole penkkejä. Siellä ei ole WC:tä, siellä ei saa ladata kännykkää, siellä ei ole lähellä kauppaa, siellä ei ole edes kunnossa suojassa sateelta, tuulesta nyt puhumattakaan. Ja VR:llä työskentelevän mukaan Haapamäellä tuulee aina. Talvella tuuli on tarpeeksi navakkaa, että varmasti joutuu kamppailemaan hypotermian kanssa. Kesällä tuuli ei ole riittävää pitämään hyttysiä loitolla.

Jos Varkauden asema oli slummi, oli Haapamäki romupiha. Ilmeisesti Keuruulla ei ole julkisivulautakuntaa. Tämä ei ole se osa Keuruuta, mitä Visit Keuruu haluaa sinun näkevän.

Mutta kaikki tämä ansaitsee sen, että Haapamäki olisi ehkä nolla miinus, mutta asiat ovat paljon huonommin. Kysyin asialta isältäni ja hän sanoi, että kun minä synnyin, hän meni Tampereelle Haapamäen kautta ja se oli silloin samanlainen, 57 vuotta sitten! Sen lisäksi laiturit ovat matalia, joten junasta laskeutuminen ja junaan nousu ovat vaikeita lastatun pyörän kanssa. Liikuntarajotteiselle moiset laiturit ovat mahdottomia. Valitettavasti Haapamäki ei ole mikä tahansa asema, vaan siellä voi joutua vaihtamaan junaa. Hopeareunus on, että kaikkialla muualla on ehkä parempi asema kuin Haapamäellä, sillä Haapamäki on ehkäpä Suomen huonoin asema. Kova juttu, sillä on ihan pyöreitä nollia kuten Skogby tai Santala.

Haapamäellä ajoin urheilukentälle, jossa geokätkö ja sen jälkeen kirkon ohi Puhdistamon lintutornille, jossa toinen geokätkö. Puhdistamolla oli töyhtötiainen ja närhi. Keuruulla rakennetaan lintutorneja joka paikkaan. Kaikissa niissä paikoissa ei ole edes lintuja tai ei ole ollut silloin, kun minä olen ollut paikalla.

Puhdistamolta lähdin läheiselle geokätkölle Ristakosken myllylle. Ajattelin, että mylly on tietysti jättipalsamin, jättebalsaminin saastuttama. Olin kyllä väärässä tässä. Siellä kasvoi ihan kotoista nokkosta ja paljon.

Muistan ajan, jolloin joka paikkaa ei koristaneet etovat vieraslajit. Silloin joka paikka kasvoi nokkosta. Tämä oli nyt sellainen perinnemaisema. Tietysti myös geokätkö oli täysin nokkosten ympäröimä. Oli kivulias matka kätkölle.

Takaisin tullessa, lähempänä Haapamäen kirkkoa kasvoi iljettävää vieraslajia kyllä pieni esiintymä, mutta se oli ainoa paikka, missä jättipalsami kasvoi tällä reissulla.

Seuraava kätkö oli Riihon uimarannalla. Uimaranta oli laitettu varsin miellyttäväksi. Siellä oli ainakin 20 västäräkkiä ja kolme kurkea meni ohi ja 50 haapanalta näyttävää vesiäistä. Paikalle tupsahti myös toinen orni kiikaroimaan järvelle.

Mutta erikoisin nähtävyys alueella oli, kun tieltä lähti vastakkaiseen suuntaan krävelille ja kääntyi heti vasemmalle ja polkua myöten ylös mäelle.

Metsässä oli Talvisota-elokuvan Äyräpään kirkon lavaste. En ole sotaleffojen fani, mutta nyt pitää kyllä katsoa.

Talvisota-elokuvan ja lavasteen tekoa Riihossa

Kovin montaa kertaa ei voi tuhota Äyräpään kirkkoa, kyllä olikin komea lavaste. Äkkipäätä saman arkkitehdin samanlaista työtä en ole löytänyt. Kirkko oli vieläpä melko uusi talvisodan aikana.

Olisin ollut Riihon majatalolla erittäin paljon etuajassa, mutta ajoin ohi ja kävin vielä Peräjärven lintutornilla.

Peräjärven lintutorniPeräjärven lintutornilla näin pari kurkea ja punarinnan. Epäilemättä olisin nähnyt ne ilman torniin kiipeämistäkin. Onkohan täällä aina niin huonoa. SSLTY:n sivu tietää kertoa: ”Peräjärvi on kevätmuuttoaikaan parhaimmillaan. Silloin siellä pysähtyy runsaasti sorsia ja kahlaajia. Säännölliseen pesimälinnustoon kuuluu mm. 70-190 paria naurulokkeja, 10-20 paria pikkulokkeja, jouhi- ja lapasorsia, tukkasotkia, kurki ja laulujoutsen. Lisäksi alueella on 2000-luvulla havaittu mm. mustakurkku-uikku, uivelo, harmaahaikara, ruskosuohaukka, luhtakana, luhtahuitti, ruisrääkkä, musta- ja punajalkaviklo sekä meriharakka.”

Nyt se ei todellakaan ollut parhaimmillaan. Paikka on kyllä ihan viihtyisä.

Siirryin Riihon majataloon, jossa yövyin kaksi yötä. Parasta oli sauna, mutta saunasta uimaan oli pitkähkö matka. Kaksi päivää suoleni kesti, mutta toisena yönä alkoi wc:ssä ravaaminen. En halunnut valvottaa muita jatkuvalla ravaamisellani, vaan menin saunalle. Sillä välin minun kännykkäni oli karjunut muut hereille. Minä en enää pysty kontrolloimaan digilaitteitani. Siihen liittyen: halusin että Weimarin-Amerikan Epsteinvaltojen aikana ostettu Garmin Montana 700 kommunikoisi minun ajoni kännykkäni kanssa ja etsin wifiä. Löysin wifin ”lesbian”. Hauska tutustua, mutta etsin kuitenkin Android APb:tä.

Himmaanmäestä oli tehty nähtävyys sitten sen jälkeen, kun 20 vuotta sitten olin ajanut siitä ohi. Nyt osa porukasta lähti kävellen sen tornille, minä lähdin ajamaan pyörällä sinne.

Minulla on varmaan puolen kilometrin päässä kotoa paremmat maisemat kuin Himmaanmäen näkötornista. Vesialuetta näkyi vähän, metsää näkyi loppumattomiin. Muualla Keuruullakin on paljon näyttävämpiä paikkoja. En löytänyt tornin geokätköä, mutta se ei vaikuta tuomiooni. Suomenselän lintutieteellinen yhdistys ei mainitse, että torni olisi esimerkiksi muuton tarkkailussa merkittävä.

Sunnuntaina kun sää oli sateinen, niin sateettomana hetkenä lähdin takaisin Haapamäelle. Riihon pelloilla näin keltavästäräkkejä uudeksi lajiksi tälle vuodelle. Minulla oli aika kypsyä Haapamäellä pitkään, useita tunteja, ja kiertelin eri paikoissa. Kylällä oli sinimustan liikkeen tarroja, jotka poistin ja korvasin tarroilla, mitkä heikäläisiä ei tule miellyttämään. Se lisäsi kuvaani Haapamäen tympeydestä. Tampereella sinimustien tarrat eivät näy katukuvassa pitkään.

Haapamäellä kuitenkin on vanhan ajan junia, paljon ja Haapamäen museoveturiyhdistyksen kalustoa on liikkellä pitkin Suomea. Olen, esimerkiksi, ajanut Seinäjoelta Kaskisiin silakkamarkkinoille museojunalla. Museojunat ovatkin paras, mitä Haapamäellä on tarjottavana, mutta sitä varten ei kannata tänne tulla.

Sain itselleni etsittyä romun keskeltä puutarhatuolin ja istuskelin siinä monta tuntia. Palokärki kuikutti. Sitten sain pyöräni taas junaan. Kiskobussin ovet toimivat, mutta menomatkalla toinen niistä pysyi kiinni, mikä teki pyörän laskemisesta laiturille vielä erityisen vaikeaa. Mainitsin asiasta veturimiehelle Tampereella ja hän ynisi jotain vastaukseksi. Haapamäellä hän ei avuksi vaivautunut.

Kävipä sitten niin, että viikon päästä reissusta museojuna Haapamäeltä tuli Tampereelle ja tarjolla oli vuoroja Nokialle ja minä tietysti lähdin.

Asemat: Tampereen asemalla on lähes maksimaalinen varustelu, mutta yllättävästi se on keskellä yötä jonkun tunnin kiinni. En ole varma, saako siellä ladattua kännykkää. Kun VR uhkaa lopettaa lipunmyynnin muuten kuin diginä, on tärkeää, että saa sen kännykän ladattua asemalla. Ruokakaupat ovat lähellä asemaa ja vähän kaikki muukin. Tampereen asema on lähellä Pännäisten tasoa.

Nokialla asemalla on meneillään suurikin remontti ja se tarjoaa suojaa sateelta eikä sitten mitään muuta. Ruokakaupat ovat ilmeisen kaukana. Läheinen ravintola on muuttunut autiotaloksi. Nokian asema saa pyöreän ja rehellisen nollan.