Ajattelin aloittaa Iittalasta, vai onko se Kalvola? Olen ollut siellä aiemmin Selkätiellä, joka on Suomen vanhimpia teitä. Tällä kertaa kävin Kalvolan kirkolla. Kirkko on vähän matkaa Iittalan ulkopuolella. Minulla on joitain sukujuuria, jotka häviävät tänne.
Kalvolan kirkon näkee myös junasta, jos oikein osaa katsoa.
Kävin myös hautausmaalla. Kiinnostavaa on vitriinissä oleva risti, joka on raahattu Summasta Karjalankannakselta jatkosodan aikana. Hautausmaan monumentin on suunnitellut Tapio Wirkkala, joka taas on lähtöisin Hangosta. Wirkkalan taloa ei Hangossa kuitenkaan enää ole.
Hautausmaalla on myös vuoden 1918 punaisten muistomerkki. En tiedä tämän seudun historiaa sisällissodan ajalta. Työväenliike-sivusto kertoo, että sinne on haudattu 132 surmansa saanutta punaista kalvolalaista.
Siirryn takaisin Iittalan tehdasrakennuksille. Siellä on perin hiljaista näin syksyllä, mutta tiemmä pääsee katsomaan lasin valmistusta tehdaskierrokselle. Pyöräilijä ei tietenkään voi ottaa mitään lasiesineitä mukaansa, jos sattuisi vaikka silmänsä sellaisiin iskemäänkin.
Kunta vaihtuu tässä välillä Hattulaksi. Tulen Sattulan kylätiekokeilulle. Tiellä on vain yksi kaista ja pitää väistää oikealle. Legendaarinen Velogi on tehnyt videonkin aiheesta.
Minä en osannut ajaa pientareella, vaan ajoin keskellä tietä niin kuin kyltti sanoi. Sopihan se, kun ei ollut edes mitään liikennettä.
Sattulan jälkeen tulin Parolaan, missä oli kieltotauluja pitkin teiden piennarta. Kuitenkin kätkö näytti olevan juuri siellä. Sinne meni tasan yksi sallittu tie, jota kautta menin sitten Parolannummen laidalle.
Siellä oli muistokivi sille, kun suomen kielestä tuli virallinen kieli Suomen suuriruhtinaskunnassa. Ihme juttu, päätös syntyi täällä, keskellä hämäläistä metsää.
Paikalla on myös leijonapatsas Aleksanteri II vierailun kunniaksi. Aleksanteri II oli katsastamassa Suomen armeijaa täällä ja samalla reissulla sitten määräsi suomen viralliseksi kieleksi. Toteutus tälle oli vitkallista ja niinpä vasta 1902 uudistus oli täysin valmis.
Patsas ja muistokivi olivat metsän ympäröimiä, mutta paikalta näkyi myös nummelle, joka näytti sellaiselta paikalta, missä saattoi olla lintuja. Siellä kuitenkin kaukana möyri tankki.
Jatkoinpa kuitenkin sieltä eteenpäin ja Hattula vaihtui Hämeenlinnaksi. Kävin muutamalla geokätköllä Hämeenlinnan puolella. Tarkoitus oli kerätä 30 kunnasta 30 kätköä kustakin ja Hämeenlinnasta oli tulossa 20. sellainen kunta. Vain seitsemän kätköä puuttui.
Hämeenlinnassa tulin Ahveniston korkealle harjulle. Siellä oli useita punaisten hautapaikkoja. En ollut mieltänyt Hämeenlinnaa merkittäväksi kaupungiksi vuoden 1918 taisteluiden suhteen. Sen sijaan siellä oli vankileiri. Muistaakseni parikin sukulaistani olisi ammuttu Hämeenlinnassa ja yksi selvisi istumalla tuomionsa leirillä. Niitä ammuttuja sitten oli haudattu sinne Ahvenistolle. Harjukuopassa hautausmaan kyljessä on hauta-alue, itse hautausmaalla on kaksi hautaa ja sairaalan alueella on lisää.
Ahveniston rotkoihin on haudattu useita satoja punaisia. Alhaalla rotkossa olevassa haudassa, Ahvenisto I:ssä, on 28.5.1918 ammuttuja Tammelasta tuotuja punaisia. Ylempänä, vierekkäisissä haudoissa, on haudattuina 1.6.1918 ammuttuja hämäläisiä ym. (Ahvenisto II) sekä 3.6.1918 ammuttuja valkeakoskelaisia (Ahvenisto III).
Ahveniston hautausmaan haudoista sanoo Työväenliike-sivusto: ”Vainajien omaiset hankkivat vuonna 1923 yhteisvoimin hautakiven suurelle joukkohaudalle kirkkoneuvoston kiellosta huolimatta. Kirkkovaltuusto ryhtyi toimenpiteisiin muistopatsaan poistamiseksi hautausmaalta ja saadakseen kiven pystyttäjät syytteeseen. Muistokivi hävitettiinkin poliisiviranomaisen toimesta. Joukkohautaan on arvioista riippuen haudattuna 1 500 – 3 000 punaista. Suurin osa on teloitettuja, osa myös vankileirillä kuolleita. ”
Lukuhan on ihan hurja ja vertautuu ehkä lähinnä Tammisaaren vankileirin joukkohautoihin.
Siirryn Kanta-Hämeen keskussairaalan alueelle. Olin ihmetellyt puheita ortodoksisesta kirkosta, mitä ei oltu karttaankaan merkitty millään tavalla.
Keskussairaalasta siirryn Loimalahteen viettämään leiriviikonloppua. Minusta on tullut vähän huono nukkuja, enkä oikein osaa saada unta meluisassa leirikeskuksessa, mutta sauna on oikein hyvä.
Sunnuntaina lähden sitten liikenteeseen sateen tauottua. Joudun kiipeämään Ahveniston harjun yli, minkä jälkeen suuntaan suoraan Hämeen linnalle. Tyydyn ottamaan vain valokuvan.
Olenhan minä ollut tietysti linnassa sisälläkin, mutta siitä on jonkin verran aikaa. Sinne pitäisi tulla taas uudestaan. Minulla täyttyi 30 kätkölöytöä Hämeenlinnasta lähellä linnaa.
Linnalta pääsee rantoja seurailemalla ja sillan yli Aulangon graniittilinnalle, mikä saa olla viimeinen kohde tälle päivälle.
Itse Aulangollakin pitäisi joskus kierrellä. Olen ollut näissä maisemissa joskus 2015, joten tovi on ehtinyt vierähtää. Minusta tuntuu myös, että Hämeenlinnassa on loputtomasti nähtävää. Ahveniston hauta-alue tai Kalvolan haudat eivät olleet edes ainoita punaisten hautoja Hämeenlinnassa. Olen käynyt laajan kaupungin alueella punaisten haudoilla aiemmin Alvettulassa ja Lammilla. Pakko sanoa, että Hämeenlinnan haudat kuitenkin yllättivät.
On kyllä hurja tuo luku, 1 500 – 3 000 on valtavasti. Hämeenlinnassa tosiaan olisi nähtävää, meidän edellisestä käynnistä alkaa olemaan vuosi aikaa. Pitääpä taas laittaa kaupunki käyntilistalle.
Tule kiertämään Aulangolle (ja Hämeenlinnaan muutenkin!), ja kerro sitten, mitä nähtävää täällä on 😀 Jotenkin sitä on itse sokeutunut kaikelle, eikä enää keksi mitään mielenkiintoista. Sama homma Turussa. Aina, kun joku kysyi, mitä siellä kannattaa tehdä ja minne mennä, niin piti miettiä toooooodella kauan vastausta!
Sulla on uusi blogisivusto ja nimikin muuttunut. Melkoinen määrä kätköjä!
Onko joissakin paikoissa niitä enemmän kuin toisissa?
Suomessa Kauniaisissa kätkötiheys per neliökilometri on 8.83, Savukoskella 0,005. Per tuhat asukasta eniten on Rautavaaralla ja vähiten Helsingissä. Kansainvälisesti Suomessa on suuri kätkötiheys ja Afrikassa ja Aasiassa on hyvin pieni.
Harrastuksesi parissa kyllä tutustuu paikkoihin aivan eri tavalla kuin tavallisilla matkailijoiden visiiteillä!
No kyllähän koko Aulanko puistoineen on nähtävyys. Hämeenlinnassa pitäisi todellanin taas käydä.
Hei
Tuolla tavalla pyörällä näkee enemmän! Hieno tuo Kalvolan kirkko. Hämeenlinnan Aulanko ja graniittilinna kiinnostelis itseänikin, taitaa jäädä ensi kevääseen.