Olen ollut pitkään tietoinen, että Salon maaseudulla toimii tällainen ja arvellut, että se on jokin jeesus-homma ja muutenkin suhtautunut skeptisesti. Tänä vuonna Demokraattisen sivistysliiton Marx-opisto kuitenkin järjestettiin täällä ja kuulemma viimeistä kertaa, sillä talo on esteellinen.
Olin ollut 23. tammikuuta polven tekonivelleikkauksessa, enkä tiennyt, oliko minusta tällaiseen reissuun vielä. Se oli ensimmäinen yöpymisen vaatinut matka. Geokätköilyn puitteissa kerkisin käymään karkauspäivänä Jyväskylässä.
Julkisilla Tampereelta jouduin lähtemään tuiki varhain junalla Turkuun. Ihmettelin, että miksikäs on jossain Kyrön-Auran seutuvilla karja pellolla. Kun katsoin vähän tarkempaa, niin oli valkohäntäpeuroja, ihan laumoittain.
Turussa kävelin linja-autoasemalle. Oikeasti bussi olisi kulkenut myös rautatieaseman kautta, joten turhat 900 metriä. Sitten Saloon.
Salo nyt ei ole kovin muuttunut vuosien varrella. Keskusta sai minut miettimään sarjaa Suomen kuolleimmista kaupunkikeskustoista. Salossa nähtävä on muualla.
Itse Ystävyyden majatalo oli melkoinen nähtävyys, niin kuin jokin taidegalleria.
Tarkkaavaiset opistolaiset huomasivatkin, että kirjahyllyssä oli Harry Pottereita ja Kommunismin musta kirja. Jälkimmäiselle on tehty suomalainen vastine ”Kapitalismin musta näyttely”. Äkkipäätä laskin, että Suomessakin kapitalismi aiheutti enemmän uhreja kuin sosialismi pelkästään itsenäisyyden aikana.
Minulla jäi tietysti aikaa käydä yhdellä geokätköllä. Oikeasti jalkani kanssa ei olisi pitänyt vielä tässä toipumisen vaiheessa mennä maastoon. Minulle oli sanottu, että jalkaa kuntoutetaan kävelemällä, mutta olin unohtanut, että kävely olisi pitänyt olla kadulla. No, minä menin pitkin metsiä kätkölle, kun tie oli liian liukas. Salosta on minulla 3. eniten kätkölöytöjä Suomen kunnista, joten tunnen Salon läpikotaisin, mutta aina on jokin kolkka käymättä.
Sauna oli järven rannalla oleva puusauna, josta pääsi miltei suorilta avantoon. Se on hyvä minulle, kun minulla aina jalat jäätyvät. Kävinpä sitten avannossa, vaikka en ole todellakaan mikään avannossa käymisen ystävä. Nyt on kuitenkin talviturkki heitetty. Seuraavan kerran luonnonvesiin uskaltaudun ehkä jossain elokuussa.
Ohjelma oli tehty aika tiukaksi, mutta eipä majatalon ympäristössä ollut paljoa tehtävää. Kiva puhua sellaisten kanssa, jotka ovat jotakuinkin samalla sivulla maailman tapahtumien suhteen. Seuraavana päivänä sain kyydin Pasilan asemalle. Suomusjärven kohdalla vanha merikotka lenteli auton ohi.
Vähän harmittaa, ettei jatkossa ole opistoa täällä, mutta tänne on vähän vaivalloista tulla Tampereen suunnalta ja Salo on itselleni kovin tuttu, joten miellummin sitten jossain toisaalla.
Enpä ollut paikasta kuullutkaan. Huh, tuo avannossa käynti olisi itselleni muuten aivan järkyttävää. Tuntuu, että en missään nimessä kävisi, vaikka avovaimoni käy säännöllisesti. Katsotaan, josko vuosien kuluessa mieli muuttuu. Epäilen.
Onpa paikalla hieno nimi, Ystävyyden majatalo. En ole tästä kuullut aiemmin. Ja avantoon, hui kauheaa! Itsekin monena kesänä uskaltaudun Suomessa luonnonvesiin vasta loppukesästä, on mennyt kesiä etten ole uskaltautunut ollenkaan. 😀
Harvinaisen vähälle on jäänyt Salossa vierailut vaikka sen osaankin paikantaa kartalle ja se on ollut hyvä pysähdyspaikka Turkuun mennessä. Täytyykin laittaa korvan taakse nuo geokätköilypuitteet, jos innostutaan Huispaajan kanssa sinne suunnalle joskus.
Helsinki-Turku -väliä melko taajaankin, etenkin aiemmin ajaneina, olemme mekin ohittaneet tuon Ystävyyden majatalo -kyltin varmaan satoja kertoja ja kieltämättä joskus olen miettinyt, että mikähän se on, mutten sitten kuitenkaan ole tullut ottaneeksi siitä selvää. Taitaa siis olla enemmän tuollainen ryhmäjuttu?
Tarjoaa myös petiä ja puuroa hostellihinnoin. https://ystavyydenmajatalo.fi/majatalo/peti-ja-puuro-majoitus/
Mielenkiintoinen kohde, ja mielenkiintoiset kirjat siellä. Musta kirja olisi varmasti lukemisen arvoinen, niin ehkä ymmärtäisi paremmin nykymaailman menoa, tai sitten ei.