Aina ajattelen Pieksämäkeä jonain tylsyyden tiivistymänä ja olen kuitenkin pyörämatkalla ajanut kerran retkipyörällä koko laajan Pieksämäen halkipoikki Kutemajärveltä Sorsakoskelle. Mitäs kulttuuria Pieksämäellä, ai niin, onhan Pieksämäellä vankila. Pieksämäki on siis vankilakulttuurin kaupunki. Sen lisäksi Pieksämäellä on paljon autioita rakennuksia, joista näin yhden lisää. Pieksämäellä on ortodoksikirkko. Mitäs ortodokseja Pieksämäellä asuu. Ai niin, isosetä asui. Mitäs hän siellä. ”Kassaralla kaulaa poikki yritti mies vaimoltansa Pieksämäellä. Myöhään toissailtana tapahtui Mikkelintie kahdessa murhayritys, josta olisi voinut koitua kohtalokkaat seuraukset. Jo pitemmän aikaa rauhattomana kuljeksinut liikemies Felix Burtsoff yritti murhata vaimonsa…”. (Laatokka 1.2.1950) Voisiko minusta käyttää lehdessä ilmausta ”pitemmän aikaa rauhattomana kuljeksinut”? On vain todennäköistä, että ennen pitkää rauhattomat kuljeksijat kohtaavat toisensa. Olenhan minä Felix-sedän tavannut. En kysynyt tappamisesta, en silloin edes tiennyt. Rauhattomat kuljeksijat päätyvät usein myös Pieksämäelle. Kerran kuntosalilla iskettiin nyrkillä ja Personal Trainer kertoi, että minulla on luontainen lahjakkuus. Silloin ajattelin, onkohan minulla suvussa nyrkkeilijä. No, ei nyt aivan ollut. Enemmän on periytynyt tuo levoton kuljeskelu.
Jokaisella geokätköllä on numeraalinen maastoarvo ja vaikeusarvo ja ne sitten muodostavat 81 erilaista kombinaatiota. Ajattelin, että kun kerta olen geokätköillyt vuosikymmenen ja käynyt kaikissa kunnissa Suomessa ja useissa muissakin maissa, niin voisin löytää puuttuvat kombinaatiot. Yksi sellainen oli ratkaistuna Pieksämäellä puussa, korkealla. En tiennyt, kuinka korkealla, joten otin mukaan onkivavan. Itse asiassa otin mukaan kaksi vapaa, kahdeksan metrin vavan ja viiden metrin. Tarvittaessa voin vaikka teipata ne yhteen, jos metrit eivät riitä.
Sattuikin ikävä ilma, mutta sitähän se on, tähän aikaan vuodesta. Tuulivaroitus, mutta saderintama pyyhälsi juuri yli, joten ei ainakaan pitäisi sataa kaatamalla koko päivää. Varkauden mittauspisteellä oli ollut vähän lunta, mutta se oli sulanut pois. Pyörä ja vavat junaan ja Pieksämäelle. Mikko Muljev, joka asui Aunuksen kaupungista vähän matkaa, oli vankilassa Pieksämäellä. Hän lähti talvisotaan ja jäi vangiksi heti tuoreeltaan ensimmäisenä päivänä ja hänet vietiin Pieksämäelle. Kun hän palasi kotiinsa, niin kaveri Nikolai kysyi, mitenkä siellä kohdeltiin. Hän sanoi, että parempi on Suomessa vankilassa kuin kotona vapaana. No, sellainen puhe ei tietenkään Neuvostoliitossa Stalinin aikana sopinut ja Mikko lähti Siperiaan. Jatkosodan aikana asia askarrutti kuitenkin Nikolaita ja sitten hän antautui suomalaisille ja joutui Pieksämäelle vankilaan. Nikolainkin olen tavannut, kun levottomasti kuljeskelin Aunuksessa.
Kerranpa tunsin erään Jehovan todistajan, joka juoksi maratoneja ja pyöräili, mutta kun hän oli Jehovan todistaja, hän kieltäytyi asepalveluksesta. Hän joutui totaalikieltäytyjänä Pieksämäelle.
Pieksämäen keskusta on sellainen betonisokkelo kuin vaikka jokin Kouvola, Kerava tai Joensuu. Muilla savolaiskaupungeilla on mansikoita, muurinpohjalettuja ja etenkin kalakukko. Mitä on Pieksämäellä. Ei kannata odottaa herkullisia kotiinviemisiä. Pieksämäellä on ryhmä penkkejä, joilla on strateginen sijainti niin että näkee ALKOn ja Lidlin asiakkaat. Todennäköisesti se on myös penkki, missä ostoksia maistellaan. Siellä oli geokätkö, siten tiedän ne.
Paitsi että kahdella vavalla, olin varautunut, että kätköhommiin kuluisi paljon aikaa, mutta purnukka näkyikin pitkälle ja homma oli nopeasti ohi. Saatoin käyttää aikaani muuhun.
Ajoin Anolan golfkeskukselle kätkön takia, mutta ei siellä ollut golffareita, eikä ketään muutakaan. Luulisi, että raivokas ja puuskittainen tuuli tekisi golfista tosi vaikeaa, ellei mahdotonta. Kaukaan ei halunnut ilmeisesti haastaa sitä. Golfkeskusella oli talo, jonka ulkopuolella oli kraana, mutta ei tullut vettä. Ruanasta ee tuu mittää. Ilmeisesti koko golf on mennyt talviteloille.
Minä käännyin takaisin ja menin Uhomäelle, mikä on ilmeisesti jonkinlainen ulkoilukeskus. Siellä oli kyllä joitain lenkkeilijöitä. Kätkötöissä viivähti hieman aikaa.
Uhomäeltä pääsee näkemään laajan alueen Pieksämäkeä. Pieksämäki on Savonselkää, eli järvet eivät ole rikkonaisia niin kuin Saimaan tai Kallaveden seuduilla, eikä suuria reittivesiä. Joitain järviä kuitenkin on, myös Pieksämäellä. Uhomäki on vähän samaa selännettä kuin Pappilanmäki, mutta siitä huolimatta joutuu laskeutumaan vähän alemmaksi.
Seuraavaksi menenkin Pappilanmäelle.
Sylvi Kekkonen on syntynyt Pieksämäen Pappilanmäellä. Sylvi kuoli minun ollessani viisi, eikä minulla ole mielikuvia hänestä. Kaikki sukulaiseni eivät levottomasti kuljeskelleet minkään Kekkosen kanssa yhteen. Sylvihän oli ensimmäinen nainen, mutta ei Urho Kekkosen viimeinen, sillä salasuhteita riitti skandaaleiksi saakka. Tapasin jopa itseäni vanhempia ihmisiä muistomerkin lähellä, eivätkä hekään tienneet, että Sylvi Kekkoselle olisi muistomerkki täällä.
Seuraavaksi siirryin läheiselle kirkolle, mikä oli kaanisj ja kirkolta avautui näkymä alas kohden Pieksämäen pusikoita ja kuten myöhemmin opin, kampukselle, missä voi opiskella hyvinkin monenlaisia aloja. Kirkon lähellä oli myös diakoniatyölle omistettu geokätkö, jolle tietysti menin. Kirkolla taisi olla vielä oma kätkönsä, mutta en ollut jaksanut ratkoa sitä. Ehkä se on ratkottuna seuraavaan Pieksämäen reissuun mennessä, mutta vaikka Pappilanmäki onkin kaunis, kävisin kyllä muualla Pieksämäellä seuraavalla reissulla.
Onneksi mäellä ollessa ei sattunut satamaan.
Palasin keskustan alueelle ja se vaikutti kolkolta ja ankealta, joten menin ortodoksikirkolle, Neitsyt Marian syntymän kirkolle. Kirkko oli aiemmin tšasouna, mutta oli sitten vihitty kirkoksi.
Sää oli muuttunut sateiseksi ja siirryin lähemmäksi asemaa ja kävin Lidlissä syömässä. Pieksämäen asemalla on kahdessakin veturissa kätkö, mutta en ollut löytänyt toista niistä etsimisestä huolimatta. Siksipä menin sinne. Radan alitse menee tunneli, johon on nätisti valaistu liikennemerkit pyöräilijöitä varten.
Veturilla seuraani liittyy vanhempi nainen, joka on paikallinen ja joka ei ole geokätköilijä, mutta joka tuli seuraksi etsimään ja tuntui tietävän kaikki keskustan geokätköt. Sen lisäksi hän kommentoi minun ankkakorviksiani, gravel-pyörän kapeaa satulaa ja sormikkaitani. Epäili vielä, että tulee kylmä. Hän ajatteli, että lapset olivat vieneet kätkön mennessään, mutta minä sen kätkön kuitenkin lopulta löysin sieltä. Kiittelin rouvaa avusta ja toivotin hyvät jatkot ja kiertelin lisää keskustan geokätköillä. Yksi esitteli funkkiskeskustan, jota kunnostetaan ja joka oli tällä hetkellä ilmeisen autio ja eloton ja toinen johdatti Poleenille, joka on jonkinlainen kulttuurikeskus ja jonka pihassa on taidetta. En käynyt sisällä, mutta olisi pitänyt hyödyntää tilaisuus hankkia pulloon vettä ja käyttää wc-tiloja. Sunnuntaina se kuitenkin oli kiinni, joten en turhaa käynyt nykimässä ovea.
Maisemaa Poleenin liepeillä kuitenkin hallitsi kuuluisa Savonsolmu.
Jopa lapsena olin kuullut Savonsolmusta, ehkä useammin kuin Sylvi Kekkosesta. Savonsolmu oli ilmeisen hassu paikka, koska aikuiset naureskelivat sille, mitä Savonsolmussa oli tapahtunut.
Nyt se oli iso autio kompleksi keskellä kaunista puistoaluetta. Alue oli aidattu, niin en päässyt tutustumaan siihen lähemmin. Osa oli kärsinyt tulipalossa 2023. Savonsolmu toimi 1976-2020. Saa nähdä, mitä kompleksille tehdään, vai annetaanko romahtaa paikoilleen. Nyt on vitsit vähissä ja Pieksämäenkin asukasluku vähenee.
Keskustassa näin muistomerkin Pieksämäen karjalaisille. Siis sellaisille kuin isosetäni, levottomille kuljeksijoille. Minnehän täällä kulkisi seuraavalla kerralla, teitäkin kulkee joka suuntaan. Vanhempani olivat nähneet karhun Pieksämäen lähellä. Vedenjakajareitistökin täällä on korkkaamista odottamassa. Aloin katsomaan videotakin pyöräilystä siellä , mutta näytti niin tylsältä, etten saanut katsottua sitä loppuun saakka, vielä. Kaikki aina näyttää tylsältä, mutta sitten kun rupeaa toteuttamaan, niin löytää kaikenlaista.
Heh, omat mielikuvat Pieksämäestä ovat kyllä juuri sellaiset, että varsin tylsä kaupunki on kyseessä. Ehkäpä sitä voisi kuitenkin joskus tutustua kaupunkiin yhden yöpymisen verran. Hävettää myöntää, mutta yllätyin, että Pieksämäki sijaitsee Savon puolella, olin ajatellut, että olisi Keski-Suomessa.
Hauska kertomus nykyisestä kotikaupungistani 😀 On totta, että kaupunki vaikuttaa tylsältä. Täällä on kuitenkin monenlaisia tapahtumia, jotka eivät kylläkään yllä omalle mielenkiintolistalleni siltikään. Minusta tämä on hyvä tukikohta maailmalla matkailun väliaikoihin, halpaa asua ja helppo liikkua paikasta toiseen ilman autoa. Luonto on mielestäni paras valtti, itse kaupungin vuoksi en tänne kyllä eksyisi..
En tiennyt Pieksämäestä muuta kuin että se on junien risteyskohta. En esim. sitä, että siellä on vankila.
Pieksemäki on jo vuosia ollut paikka, jonka ohi ajetaan lujaa matkalla jonnekin muualle. Postaus oli siis täynnä uutta tietoa!
Ehkä yllättävää, mutta olen aikoinani parinakin kesänä viettänyt hiukan aikaa myös Pieksämäellä. Kyseisinä kesinä, siis vuosikymmeniä sitten, vietin kesäkuun Partaharjulla kesälukiossa ja sieltä poikettiin välillä kaupungin humuun – siis Pieksämäelle 🙂
Varsin tapahtuma- ja kätkörikas visiitti kuitenkin, vaikka kyseessä oli Pieksämäki. On muuten erikoisella nimelläkin paiskattu 🙂
Hauska retki. Tuo geokätköily vie kyllä paikkoihin, joihin ei ehkä muuten tulisi tutustuttuakaan. Itse en ole ongenvapaa käyttänyt, kun lähipiiristä löytyy rohkea kiipeilijä. Tosin joskus on yön turvin kierretty tikkaiden kanssa keskellä kotikaupunkiani ja on siinä varmaan ollut satunnaisella kulkijalla ihmettelemistä:)
Enpä ole Pieksämäellä käynyt, kiitos matkavinkeistä!
Hauska retki, kuulostipa Pieksämäki tässä mielenkiintoiselta! Omat kokemukseni kaupungista rajoittuvat junanvaihtoihin, ja tylsään keskustaan. Mutta löytyyhän sieltä muutakin!