Valmentaja sanoi, että kannattaisi ruveta pidentämään lenkkejä. Tähän aikaan geokätköilyssä on tulemassa geokohdepäivä. Geokohde esittelee paikan geologiaa eikä siellä ole mitään fyysistä kätköpurkkia. Sitä paitsi Haralanharjulla on näkötorni. Tämä on ollut kuin aukko sivistyksessäni. Ysitiellä on jopa nähtävyyden merkki Haralanharjun kohdalla. Minimissään ajan Haralanharjulle ja takaisin, mutta oikeasti kiinnostaisi myös Lapinsaaren laavu sen takana. Olkoon se maksimivaihtoehto.
Pyöräilyssä on paljon puhetta century-ridestä, joita on kaksi: ajat 100 kilometriä tai ajat 100 mailia. Jälkimmäinen minulta puuttuu. Tulee kramppia ja muuta vaivaa. Sitä kohti tässä ollaan treenaamassa.
Jostain kumman syystä Tampereen ja Kangasalan luoteisosien välillä ei kulje pyörätie. Ehkä syy on se, että on odotettu ysitien ”parannusta”. Tällä hetkellä pitää ajaa Olkahiseen ja sitten jurruttaa ysitien laitaa. Kuten sanottu, ysitieltä sitten opastetaan ystävällisesti pelipaikoille. Melkoisen iso mäki ajaa ylös, mutta ei ollut harju, vaan drumliini. Erona on harjunousuihin se, että harjulle nousut ovat joko pitkiä ja loivia tai lyhyitä ja jyrkkiä, kun taas Haralanharju on pitkä ja keskijyrkkä.
Näkötorniin siis. Sinne maksaa kolme euroa. Maisemat Vesijärven suuntaan ovat hienot, muihin suuntiin ei niinkään. Näsinneulan erotin kaukaisena kohteena.
Tämä on kyllä parempi kuin Keuruulla oleva Himmaanmäki. Haralanharju on samalla kymmenellä korkeuden puolesta kuin Himmaanmäki.
Kun drumliinit oli mitattu, niin teki mieli jatkaa matkaa Lapinsaaren laavulle. Tie kulki vastakkaiseen suuntaan, joten melkoisen kiekuran sain ajaa ennen kuin olin oikealla tiellä. Ennen laavua näin pohjantikan. Pohjantikoilla on ilmeisesti jotain vaellusta meneillään, joten niitä virtaa etelämmäksi ja tulee ihmisten näkyville.
Lapinsaaren laavu oli suosittu. Aikoinaan geokätköilyssä oli 50 laavun haasteen suorittaminen päällä. Silloin kyllästyin laavuihin ja makkaroihin. Nyt lukema on 63. Kaikilla laavuilla ei edes ole geokätköä, joten niitä ei lasketa.
Ei ollut makkaroita mukana, mikä vähän harmitti. Nuotiolla kuitenkin juttelin pohjantikasta. Teki mieli kuitenkin jo suoriutua matkaan.
Eipä huvittanut mennä samaa tietä takaisin, kun se olisi ollut pelkkää ylämäkeä, niin sitten ajoin Suinulan entiselle asemalle, missä oli geokätkö.
Henkilöliikenne lopetettiin 1990 lamapäissään. Ei ole nyt näköpiirissä, että tulisi takaisin myöskään, vaikka olisi aika näppärä.
Suinulan asemalta takaisin ysitielle, jossa kävin yhdellä geokätköllä ennen kuin saavuin Tampereen puolelle.
Vesi -ja ruokavarastot olivat aika tyhjät ja ajattelin käydä kaupassa, mutta huomasin, että Aitolahden kirkko oli auki, joten menin sinne.
Aitolahdella on kaksi kirkkoa, joista kummassakaan en ollut käynyt sisällä. Kyltit tien varrella on ”Aitolahden vanha kirkko” ja ”Aitolahden kirkko”. Vanha kirkko on näistä se kuvatumpi.
Pyöräilijän kannalta vanha kirkko on parempi, kun WC-tilat eivät ole lukossa ja täten saa pullonsa täytettyä ja käytyä tyhjentymässä. Arvostan WC-tiloja, sillä minuun on liitetty kauhistuttava kirjainletka IBSD. Joskus ajattelee niin, että joko kärsii kuntoillen tai sairaana, mutta on ihan mahdollista sekin, että maksimoi kärsimyksensä niin, että sekä kuntoilee että on sairaana.
Mitä jäi. Tuolla suunnalla olisi vielä ainakin yksi laavu, Personkolo. Toistaiseksi en ole kokenut olevani kovinkaan perso, niin se jää hamaan tulevaan. Suinula on historiasta jotain tietäville tunnettu Suinulan veriteoista ja olen käynyt sen muistomerkillä jo aiemmin. Ken käy Haralanharjulla voi samalla reissulla käydä siellä, pienempi lenkki se on kuin mitkään laavut.