Sugrifest oli Tampereella Laikussa ja kiinnosti käydä katsomassa, mitä kaikkea sen myyntipöydiltä löytyi. Lopulta päädyin syömään kipeäksi asti eestiläistä ja komilaista ruokaa. Kiinnostava oli esimerkiksi sagat.fi, joka ammensi inspiraationsa saamelaisuudesta olematta kulttuurista omimista, koska käsitöiden tekijä oli itse saamelainen ja tiesi, mitä saamelaisuuteen liittyvää hän voi myydä. Minä olen hilkun verran kateellinen niitä kohtaan, joilla on juuret pohjoisessa. Se tarkoittaa, etten haluaisi omaksua esimerkiksi siellä olevaa uskonnollisuutta. Mutta saamenmaalla olen kulkenut tietysti ristiin rastiin, samoin kuin tietysti Eestissä, joka oli myös esillä.
Kurja Karjala kiinnosti tietysti. Kuten Santtu Karhu laulaa, ”ainavo kodimua”, ”venäläine ylen pehmie kattau, jällespäi on ylen kova muata”.
Kiinnostavaa oli myös amerikansuomalaiset. Viimeiseksi sain tietää, että isomummoni oli ollut naimisissa Toivo Juolan kanssa. Juolan vanhemmat olivat muuttaneet Yhdysvaltoihin, mutta isomummoni oli nainut Toivon Timminsissä, Ontariossa, Kanadassa ja sitten he olivat muuttaneet Karjalaan. Toivon tie päättyi Tšeljabinskissä leirillä. Verisukua Toivo ei ole, sillä isomummo sai mummon aiemmin toisen miehen kanssa. Verisukulaisia minulla ei tiettävästi olekaan joutunut leireille.
Koska oli työpaja, niin esitettiin linkki Yooper Englishiin, mitä puhutaan Michiganin pohjoisella niemimaalla. Vaikea kuvitella, että Hiltunenkin on todennäköisesti täysi ummikko suomen suhteen.


Päädyin ostamaan käsitöitä marinmaalta eli Mari Elistä. Jotenkin aina tuntuu, että mitä idempi, sitä aidompi. Ajattelen, että suomalaisuus on syntynyt siellä kaukana idässä, vaikka totuus on paljolti muuta.


Tveriläiset olivat kiinnostavia. 1600-luvulla Suomessa vallitsi puhdasoppisuuden aika. 1617 Stolbovan rauhassa Ruotsi sai haltuunsa ortodoksista Karjalaa ja rupesi luterilaistamaan aluetta, mikä johti väestön siirtymiseen Tveriin, joka puolestaan oli tyhjentynyt jossain muissa sodissa. Sen lisäksi oli vielä erikseen ruptuurisota, joka aiheutti tuhoa eri puolilla Karjalaa 1656–1658. Venäjällä kuitenkin kuohui, ortodoksista uskoa muutettiin ja se synnytti vanhauskoiset. Tämä kulminoitui 1682 kolmen papin polttamiseen elävältä. Sen jälkeen vanhauskoiset rupesivat hakeutumaan kohti Venäjän valtakunnan laitoja ja tietysti, tulivat nyt vuorostaan Karjalaan.

Hirveä aika olla elossa. Tveriläisiä ei kuitenkaan vanhauskoisuuskiista koskettanut.
Laikku kävi tilana hyvin ahtaaksi ja sai varoa, ettei astuisi varpaille kävellessään ahtailla käytävillä. Työpajoissa tuolit loppuivat kesken ja jotkut seisoivat jopa käytävän puolella. Sugrifestillä oli kävijäennätys.
Rappusilla oli kansallispukutuuletus, mutta mitä minä siitä, kun minulla ei sellaista ollut itsellä. Sen sijaan olin odottamassa työpajan alkua.
Luennot ja työpajat menivät päällekkäin ja kuitenkin olisi halunnut osallistua kumpiinkin.
