”Galle Gummitus” -niminen geokätköilyn matkalainen tipahti kätköön, jossa olen käynyt Vehoniemellä. Moinen matkalainen oli viimeinen niistä kolmesta, joka kertoo kätkön Zombie Zone koordinaatit. Oikeammin, olin jo arvioinut kahden matkalaisen kanssa epätarkoista koordinaateista paikan, sillä kaikki muut arvaukset loiskahtivat järveen. Sillä suunnalla niitä järviä on paljon.
Olin Vehmaisissa poistamassa vieraslajia, sitäkin aika monetta kertaa ja vähän tiedustelin Zombie Zonen koordinaatteja. Kävi ilmi, että olin noin 10 metriä väärässä, eli olisin löytänyt sen. Päätin siitä huolimatta mennä käymään Vehoniemellä. Vehmaisissa kuitenkin meni myöhään ja kun pyöräilin kohti Kangasalaa, aurinko kerkisi jo laskea ja tuli syksyinen pimeys.
Huutijärven kohdalla vilkkaasti liikennöity moottoritie muuttuu vilkkaasti liikennöidyksi Lahdentieksi, numero 12. Kätkö oli vähän sivuun tieltä, joten ajelin pimeitä mökkiteitä lähelle koordinaatteja. Sieltä löytyikin hylätty kellari, missä kätkö oli.
Paikalta taluttelin pyörän alas rinnettä Lahdentielle, ajoin sitä pätkän ja poljin ylös Vehoniemelle, joka oli tietysti kiinni, joka paikka siellä. Vehoniemelle voisi joku kerta mennä sen aukioloaikana.
Joka tapauksessa, Galle Gummitus löytyi, luin matkalaisen koodin, kaadoin kätköön mukanani kulkeneita matkalaisia lisää ja suuntasin takaisin.
Autot ohittivat minut epämiellyttävän läheltä, joten tarkistin, onko takavalo päällä. Ei ollut, takavalo oli sammunut. Ajattelin, että paras katsella jotain vaihtoehtoja Lahdentielle. Niitä näkyikin olevan Kaivannon kanavan toisella puolella. Katsoin, että jokin laitos, arvelin sen olevan hotellin tai kurssikeskuksen ja että siitä pääsee läpi.
Tulin työmaa-aidalle, jonka takana oli kenttä. Ajattelin, että tämä on vain jokin putkityö ja että tästä oikeasti pääsee läpi. No, ei päässyt, aitaa oli varmaan kilometrikaupalla. Mietin jo, että onko aita ilmaista, kun kaikki on täällä.
Sitten tuli vastaan autioitunut puutalo. Siinä vaiheessa kaivoin tehokkaan lampun repusta ja pyyhkäisin sillä ympäriinsä ja huomasin, että tämä on oikea aavekaupunki. Jatkoin matkaa ylös, oli pihakeinu, huvimaja, autioitunut monikerroksinen rakennus. Loputtomasti aitaa kuin jossain katiskassa. Ajattelin, että kun minulla kerta on GPS, niin voin palata omia jälkiäni takaisin.
Toinen, mitä ajattelin, että kun olin pyyhkäissyt valolla ikkunoihin, niin jos siellä joku on, niin se tietää minun olevan täällä. Legitiimi vartija tulisi hätistämään minua pois. Rikolliset eivät tulisi, vaan odottaisivat.
Kiertäessäni aitaa huomasin kaukana yhden osan olevan vähän vinossa. Menin sinne ja kun painoin sitä tarpeeksi lujaa, sain pyöräni toiselle puolelle pusikkoon ja itseni kanssa. Kiersin sitten polkuja myöten aitaa toiselle puolelle. Toisella puolella oli pikkuteitä, joilla kasvoi jättibalsamia. Tulin Mobiliaan, joka on toinen museo, missä pitäisi käydä. Ajoin lopulta kotiin saakka.
Sain selville paikasta paljonkin. Kaivannon sairaala, B-mielisairaala, vastaanottokeskus 2015-2016, sen jälkeen tyhjillään, kylmänä vuodesta 2020.
B-mielisairaaloita on Suomessa ollut paljon. A-mielisairaalat oli tarkoitettu akuuttiin hoitoon ja B-mielisairaalassa oltiin pitkiä aikoja. Kaivannossa oli ollut puutyöverstas, kangaspuut, kuntosali. Sauna oli rannassa alueen ulkopuolella, mutta lähiseudun asukkaat eivät saaneet sitä enää käyttää.
Kokemus tuntui todella pelottavalta. Siellä leijui raskas jäännösenergia. Kun alue oli aidattu, pakoon ei päässyt minnekään. Lähellä asunut tiesi kertoa: ”Kaivannon sairaalasta liikkui mahtavia kauhutarinoita 😬 Edelleen kyllä kierrän paikan kaukaa, jos satun siellä olemaan.”
Joissain urbanex-videoissa löytyy sairaalan krematoriokin. Siellä voisi paistaa vaikka kunnon joulukinkun, kunhan ei pistä lämpöjä täysille.
Ihmettelin, että hyväkuntoinen sairaala oli hylätty. Potilaat/uhrit oli pistetty Pitkäniemeen ja nyt sekin on lakkautettu ja ne on TAYSin alueella, missä ei ole niille edes tilaa.
Ennen kaikkea todistin hyvinvointivaltion raunioita. Internet selittää, että sen sijaan että tarvittaisiin moisia laitoksia, on ongelmien ennaltaehkäisyä (mitä?) ja avohoitoa (mitä?). Mad pride, kaikki on jätetty oman onnen tai onnettomuutensa varaan, resepti kourassa. Ei välttämättä rahaa hankkia lääkkeitä, ei kukaan valvomassa, että lääke otetaan, eikä etenkään katsomassa, että lääke tehoaa.
Yksi selvisi aika myöhäiseen hetkeen, nimittäin kuntouttava työtoiminta. Sitäkin tyrkytettiin tavallisille työttömille, mitkä koki sen nöyryytyksenä. Laitoksissa nopeasti laitostuu, joten työtoiminta oikeasti kuntoutti. B-mielisairaaloiden lähellä oli usein mahdollisuuksia osallistua maatalouden töihin.
Olen niin vanha, että olen nähnyt Vaajasalon sairaalan pihassa potilaan haravoivan. Hän ei tosin tiennyt, kuinka haravaa käytetään. Sellaisille kuntouttava työtoiminta on ihan sopiva, mutta ei tavallisille työttömille.
Autioituneen sairaalan tunnelma seurasi minua usean päivän kuin kellarin haju vaatteissa. Katsoin muutamia videoitakin tyhjästä sairaalasta. Uhkaava tunnelma ei välittynyt niistä.
Sairaalan purku on viivästynyt, koska alkuperäinen yhtiö ei sitten pystynytkään tekemään työtä loppuun. Nyt on toinen firma. Googlen katunäkymässä, esimerkiksi, näkyy vielä henkilökunnan asunnot, mutta ilmakuvassa näkyy ne maan tasalle purettuna. Se oli se kenttä, jonka ylitin. Pyöräilijät tiesivät kertoa, ettei ole pitkä aika siitä, kun alueen läpi vielä pääsi.
Hui, olipa pelottava pelkästään lukijallekin. En olisi ikinä uskaltanut mennä yksin pimeässä tuonne geokätkölle etsimään Galle Gummitusta (vaikkakin pimeä aika sopii teemaan) enkä missään nimessä olisi uskaltanut mennä sinne aidatulle purettavan sairaalan alueelle.
Opin taas uutta geokätköilystä, en ollut aiemmin tiennyt tällaisista matkalaisista tai mysteerikätköistä. Otitko tämän matkalaisen mukaasi ja siirsit uuteen kätköön?
En ottanut. Galle Gummitus oli hyvässä paikassa. Kun koordinaatit saadakseen joutuu löytämään kolme reissaajaa, niin ne kaksi muuta tarjoaa kyllä paljon työtä. Jos olisi ollut minusta kiinni, niin ne muutkin olisivat olleet siellä kätkössä Vehoniemellä.
Aika hyytävältä kuulostaa tuo iltapyöräily autioituneen sairaala-alueen läpi, varsinkin kun paikka on vielä aidattu ja pimeässä kaikki näyttää varmasti aika erilaiselta kuin päivällä. Geokätköily näköjään vie välillä yllättävänkin erikoisiin paikkoihin!
Tuttuja seutuja syntyperäiselle tamperelaiselle, ja kun vielä vanhempieni mökille ajettiin Kangasalan kautta, luin mielenkiinnolla ihan uutta asiaa kovinkin tutuista paikoista. Juha
Joskus sitä eksyy kummallisiin paikkoihin ja mikäli on jo pimeää niin kyllä se vähän jänskäksi heittäytyy.
Ehkä tuolla vanhan B-mielisairaalan pölyisissä käytävissä on tuoreita jälkiä Sir G. Gummituksesta, joka yhä uskoo sinne kuuluvansa.
Kivaa kerrontaa ja alkoi jo lukijaakin jännittää! Geokätkeily ei ole niin tuttua itselle, mutta kiva lukea kokemuksesta.
Hiukkasen jäätävältä juttusi kuulosti. Onneksi selvisit ehjin nahoin.
Nyt oli ihan minun postaus! Kiinnostaa todella kaikki hylätyt paikat, pimeät kellarit ja muut pelottavat kokemukset. Harmi, että tuokin sairaala on nyt purettavana. Täällä päin Mikkelissä Moision entinen psykiatrinen sairaala on tyhjillään ja myynnissä. Ajettiin sen ohi vuodenvaihteessa, ja vaikka massiivinen rakennus oli pimeällä pelottavan oloinen, kävi mielessä, että pääsisiköhän sinne jostain sisälle. Olen käynyt siellä toiminnan aikaan, ja mietin, miltä pitkät käytävät ja portaikot näyttäisi yön pikkutunneilla. Kuinka paljon siellä kummittelee, kun paikka on kuitenkin sellainen, missä jotkut potilaat päätti lopullisesti poistaa itsensä tästä maailmasta.
TikTokissa ja tuubassa on videota Kaivannon sairaalasta ulkoa ja sisältä. Joku sanoi, että paikka on täynnä häläreitä, joku sanoi, että se on kiinni, mutta toisen kerroksen ikkunasta pääsisi sisälle. Sisällä on erittäin tyhjää ja toivottavasti SOTE-alue on kierrättänyt kalusteet. Ainakin sairaalavuoteista sanottiin, että kun oli koronapaniikki, niin ne menivät TAYSiin.
Psykiatriset sairaalat ovat jotenkin tosi aavemaisia paikkoja. Lapinlahden sairaalaan Helsingissä pääsee ihan luvallisesti, enkä ole ainoa, joka sanoo, että siellä on aavemainen tunnelma. Kaivannon sairaalassa se tunnelma tuntui jo ulkona.