Avainsana: Ilomantsi

Ilomantsin Möhkössä oli geokätköilyn juhlavuoden (geokätköily 25 -vuotta) yhteisötapaamisista eräs ja suunnittelin menoa sinne pitkään. Ongelma oli, että minun piti olla sieltä viivana takaisin Tampereella, koska lääkäriaika. Siksi en voinut laskea pyöräilyn varaan. Onneksi sain sovittua kyydin Joensuusta sinne ja takaisin.

Joensuuhun kuitenkin otin pyörän mukaan. Jostain kumman syystä VR reititti matkani Joensuuhun Tikkurilan kautta, joten siellä pyörä nopeasti ulos, ajan tunneliin aseman pohjoispäässä ja sitten taas ylös laiturille ja pyörä junaan.

Joensuussa Itäsilta oli suljettu, poikki ja menin nopeasti hostellille Suvantosillan kautta. Vastaanoton piti mennä kiinni klo 19. Oikeasti kukaan ei ollut vastaanotossa. Soitin hostellin numeroon ja pääsin sisälle ja kaikki oli kunnossa. Sähköpostiviesti ei ollut saavuttanut minua hostellille saapumisesta. Heillä oli ollut ongelmia niiden kanssa.

Koska illalla oli vielä aikaa ja sade oli tauonnut, lähdin kiertelemään Linnunlahdelle ja Siilaisiin. Joensuussa ei ikinä ole tarpeeksi aikaa.

Joensuu on täynnä paikkoja, joihin minulla liittyy ikäviä muistoja. Sen sijaan tutustuin sisällissodan monumentteihin Siilaisilla ja muuallakin. Joensuussa on harvinaisen paljon näitä monumentteja ja eräs niistä oli teloitetuille venäläisille. Joensuuhun oli tuotu Raudun taistelun vankeja ja ammuttu sitten siellä Siilaisilla. Raudussa on Kuolemanlaakson nimellä kulkeva paikka, missä sisällissodan punaisia kuoli taistelussa. En ole käynyt siellä. Rautu on Karjalankannaksella ja siis nykyisin osa Leningradin aluetta.

Kun sitten rupesi satamaan, niin palasin hostellille ja yövyin siellä. Aamiainen kuului hintaan.

Seuraavana päivänä olikin luvattu sadetta. Kaiken lisäksi saderintama liikkui itään. Hyppäsin kyytiin ja ajettiin melko suoraan Ilomantsin Parppeinvaaralle, missä äänteli ruisrääkkä. Hieno paikkahan Parppeinvaara on. Olen sanonut, että oikea Karjala on Harlusta itään. No, Parppeinvaara juuri on.

Parppeinvaara ei ole pelkästään jokin karjalaisen kulttuurin huvipuisto, vaan siellä on ollut oikea runonlaulaja ja Elias Lönnrot on käynyt alueella keräämässä runoja. Tšasounassa myös pidetään palveluksia. Tällä kertaa siellä ei oikein mitään tapahtunut, vaan kävimme eri geokätköillä, mitä siellä oli.

Seuraavat kätköt olivatkin sotatieksi nimetyn tien varrrella. Tie menee Petkeljärven ohi, Möhköön ja Kusuriin ja sitten sukeltaa rajan yli luovutettuun Karjalaan, missä ei ole Itä-Ilomantsissa eli vanhan Ilomantsin kunnan Neuvostoliitolle luovutetussa osassa enää paljon mitään jäljellä. Kirja ”Rajan Vartio” on käsitellyt elämää tuolla vuonna 1938 ja sitä ennen, muun muassa Eino Leino oli käynyt siellä.

Möhkössä kuitenkin on eläväinen ruukkikylä ja jalkauduimme alueen kätköille. Ajoimme kylän hautausmaalle ja se on ehkä Suomen itäisin sellainen. Se on luterilainen ruukin hautausmaa. Yllätyksekseni joki toi vettä Suomeen päin. Se tekee kierroksen rajan toisella puolella ja palaa takaisin Suomeen itäisimmän pisteen paikkeilla.  Rajaviivalle on parisen kilometriä matkaa.

Hautausmaan lisäksi alueella oli vaatimaton arboretum. Museon alueella oli myös äänessä ruisrääkkä. Museolla soitettiin jotain ääniraitaa ja mietin jo, että kuuluuko ruisrääkkä siihen ääniraitaan. Minulla ei kuitenkaan ollut aikaa eikä innostusta käydä museossa, vaan päätin kastua ulkona ja tutustua kylään. Siellä oli sotatien hengessä myös sotamuistomerkki. Yllätys minulle oli se, että täällä oli taisteltu talvisodassa. Ajattelin, että tämä koskisi jatkosodan Ilomantsin suurtaisteluita.

Itse tapahtuma pidettiin suuressa kodassa.

Olen käynyt Möhkössä viimeksi 1982, joten oli jo aika tulla uudestaan. Ilomantsi on kovasti markkinoinut sotatietä, mutta en juurikaan ole innostunut toisesta maailmansodasta.

Tulimme takaisin sateiseen Joensuuhun ja kävimme vielä muutamalla kätköllä.

Nukuin kymmenen tuntia.

Seuraavana päivänä ajoin Joensuun Lentoasemalle, koska keräilen geokätköhaastetta varten lentopaikkakätköjä ja niitä oli siellä muutama. Samalla kunta vaihtui Liperiksi. Olen varmaan joskus tullutkin lentoasemalle, mutta muisti ei toimi.

Toinen kätköistä oli lentoaseman kiitoradan takana. Siellä oli sotien aikainen Junkersin suojakorsu. Tie sinne oli oikein viitoitettu. Ei ollut kovinkaan ihmeellinen nähtävyys, kun mikään Junkers ei ollut edes paikalla. Sen sijaan lähellä oli suurikokoinen jouluaiheinen kätkö, joka oli minusta paljon merkittävämpi nähtävyys. Liperikin taisi minulla olla yhden löydön kunta, joten löydöt nostivat kuntaa ylöspäin. Ennen kätköilyaikaa, kun asuin Joensuussa, pyöräilin Liperiä ristiin rastiin, joten kunta on sikäli tuttu kyllä.

Lentoasemalta ajoin Onttolan kautta kaupunkiin. Onttola kuului Kontiolahteen, mutta yhtään kätköä ei osunut matkalle.

Joensuussa poikkesin teollisuusalueelle kätkölle ja sitten tulin keskustaan yliopistolle, missä täytin juomapulloni. Kuulin keskustelun siitä, kun opiskelijapoika oli tutustunut johonkin naiseen, joka oli täyttänyt sinimustien kannattajakortin ja ”oli ihan täysi natsi”. Tuntuipa hyvältä, kun en ollutkaan kaikkein epäonnistunein yksilö. Myöskin edesmennyt avioliittoni kuulosti fiksummalta.

Yliopiston jälkeen kävin kirjaston geokätköllä, ylitin joen ja geokätköilin Niinivaaran puolella. Siinä vaiheessa tuli nälkä ja päätin yrittää, jos kaupasta saisi jotain paikallista. Löytyikin vatruskoita. Syön Joensuussa vatruskoita Koitadesignin vaatteet päällä. Kas, kun en soita kanteletta. Tilanne oli vähän kuin ne videot, missä ollaan Moskovassa metrossa pukeutuneena venäläiseen kansallispukuun soittamassa balalaikaa ja karhu on vieressä kaikista muista se on normaalein asia ikinä. Miltähän kuulostaisi Balalaika kanteleella soitettuna. Slaavikyykyssä soitan balalaikan kanteleella adidaksen tossut jalassa ja kukkilintu säpsä päässä ollen yhtä suomalainen kuin Larin Paraske (eli ei yhtään).

Lähellä rautatieasemaa pidin vielä joensuulaisille geokätköilijöille miitin Kulttuuribunkkerin talonvaltauksen muistoksi. Joensuulaiset eivät olleet koko talonvaltauksesta kuulleetkaan. Talonvaltaajista osa radikalisoitui ja niin syntyi Joensuun uusnatsiongelma. Olisi ehkä kannattanut antaa se tila talonvaltaajille.

Palasin Tampereelle suorempaa reittiä junalla Pieksämäen kautta, mutta nopeampi se ei kyllä ollut.