Museojunalla Kaskisiin

Mahtavasti sekoitan Kaskisiin, Kaskisissa ja Kaustiselle ja Kaustisella. Joka tapauksessa, Kaskinen on minusta Suomen kivoimpia pikkukaupunkeja. Matkakumppani Jiri vertasi sitä Hankoon. Hanko ilman hiekkarantoja? Kaskisissa nättien rakennusten osuus on suurempi kuin Hangossa, jota joskus on kutsuttu Suomen Neuvostoliitoksi. Onpa siellä ainakin yksi ruma rakennus, kirkko.

Joka tapauksessa, facebook tiesi kertoa tapahtumasta ”Museojunalla Kaskisten silakkamarkkinoille” ja minä tietysti halusin lähteä, koska miksipäs ei. No, sen takia ei, koska samana päivänä olisi ollut Pirkanmaan lintutieteellisen yhdistys retki Säpin majakkasaarelle, missä en ole ollut koskaan, milloinkana. Palanpa halusta tietää, miten heidän retkensä oikein onnistui, sillä juuri tuona päivänä oli tuulivaroitus ja oli suoranainen myrsky maallakin, saati sitten merellä. Mietin, toimiiko junaliikenne edes, jos puita kaatuu radalle. Kaskisessa ei kaadu tietenkään puita, rannikon puut ovat tiukkasyisiä, kun tuuli on piiskannut niitä taimesta asti. Hangossa kun asuin oli ihan poikkeuksellista nähdä myrskyn katkoma puu.

Museojunan veturi ei ollut höyryveturi, vaan uudempi. Lapsena kutsuin sitä kissajunaksi, koska sillä oli selkeästi kissan viikset ja taisipa valokin kiilua ikkunoista niin kuin kissan silmistä. Ratapihalla se oli kuin vaaniva kissa ja tiesin, ettei kannata mennä sellaisen kissan eteen tai kissa juoksee kiinni ja syö.

Jos minusta olisi kiinni, ikinä ei oltaisi siirrytty moderneihin juniin. Toisaalta, uusissa paras puoli on esteettömyys ja että pyörän voi rullata suoraan sisään, samoin tietysti lasten rattaat tai pyörätuolin tai vaikkapa painavat matkalaukut.

Aamulla huomasin, että kaksi tamperelaista tuttavaani oli menossa samaan junaan ja heti arvasin, että hekin olivat matkalla silakkamarkkinoille, joten lyöttäydyimme yhteen junamatkan ajaksi.

Minusta on ihmeellistä, ettei Seinäjoelta kulje henkilöliikennettä Kaskiseen, koska sinne olisi niin näppärä kulkea junalla. Julkisilla Kaskiseen pääsee lähinnä Närpiöstä ja pitää sitten miettiä, kuinka pääsee julkisilla Närpiöön.

Ensimmäinen kerta minulla kulkea tuota rataosuutta Seinäjoelta Kaskiseen kautta Ilmajoen, Koskenkorvan, Kurikan, Kauhajoen, Teuvan ja Närpiön. Matkalla näin junasta jänkäkurpan ja metson. Jänkäkurpat lähtevät muuttomatkalle pohjoisen jängiltä ja saattavat jäädä kyhjöttämään ojiin. No, Kauhajoella sitten oli sellainen oja. Kaikkialla oli tullut junaa vastaan innokkaita junabongareita, jotka ottivat kuvia junasta.

Kaskisessa asema oli kirkon vieressä. Olin aikoinaan nukkunut yöni kirkossa sisällä. Ensin pistin teltan kirkon viereen, mutta kun oli mopopoikien melua niin paljon yöllä, olin hereillä ja huomasin oven, johon oli pistetty lappu muistuttamaan oven kiinnipitämisestä. Kokeilin ovea ja se oli auki ja nukuin loput yöstä kirkossa sisällä. Nyt ovi oli korvattu lasilla ja kirkko oli muutenkin kiinni. Ei kirkossa olisi muutenkaan nähtävää, paitsi kirkkolaiva. Kirkolla oli kuitenkin geokätkö. Olen logannut myös paikalla olleen aikaisemman geokätkön, joka joutui hävitetyksi ja arkistoitiin. Jotenkin onnistuin raapaisemaan käteeni sitkeästi verta vuotavan haavan. Pitäisi olla ensiapupakkaus mukana.

Lähdin kuitenkin torille, mikä oli tyhjä ja sitten ponnistelin tuulta vastaan kohti kotiseutumuseota.

Jokunen pyöräilijä ponnisteli vastatuulessa. Pyörä onkin hyvä väline täällä liikkumiseen, ainakin muina päivinä kuin tällaisina myrskypäivinä. Tie museolle meni urheilukentän kautta ja sielläpä oli lämmitetty koppi auki ja siellä WC ja siivouskomero. Siivouskomerossa oli teippiä ja teippasin haavani umpeen. Parasta kaikkialla on lämmin sisätila, vettä ja vessa. Se on, itse asiassa, kirkonkin paras ominaisuus.

Museon anti oli tavanomainen, venevaja ja tuulimylly. Ennen kaikkea, siellä oli geokätkö.

Kukkula ei tarjoillut mitään näkymiä kaupunkiin, mutta toisaalta myrskyssä en olisi halunnut kukkulalla seistäkään. Geokätköä jouduin etsimään pienen tovin, koska en oikein uskonut omaa vaistoani purkin suhteen. Kotiseutumuseot ovat vähän sellaisia, että joutuu kurkkaamaan talojen alle.

Kaupungissa olisi ollut ihan auki oleva museo, mutta en sitten mennyt sinne. Jos olisin mennyt, olisinko ehtinyt itse silakkamarkkinoille, se on suuri kysymys. Sattuipa reitille käsityömyymälä, josta sain tietää, että kyseiset markkinat järjestetään ihan kaupungin toisessa päässä, joten lähdin kävelemään siihen suuntaan. Helppopa oli kävellä myötätuuleen.

Silakkamarkkinoiden lähellä oli myös geokätkö, mutta onneksi se oli vähän syrjemmällä. Markkinat eivät itsessään kovin ihmeelliset olleet. Käsityömyymälässä olivat ommelleet hihamerkkejä kiinni kukkaroon ja komeuden hinta oli peräti 20 rahaa. Halusin pelkän hihamerkin ja minut ohjattiin markkinoille. No, ei siellä mitään hihamerkkejä myyty. Ostin kuitenkin silakkaa purkin itselleni. Siellä myytiin perin arvokkaita kalakukkoja. Inflaatio on päässyt puraisemaan niitäkin. Perussuomalaisten teltta, niitä on nykyisin ihan joka paikassa. Ruotsinkielinen alue oli aiemmin jokin kryptoniitti perussuomalaisille, tiedä sitten, miksi. No, hallitus on osoittanut, että ruotsiksikin voi persuilla.

Menomatkalla junassa pari miestä jututti minua ja toinen oli kovasti taiteellinen. Hän halusi esitellä taidettaan minulle yksityisesti, muiden katseilta piilossa. Enpä tiedä, kun en katsonut, mutta varmaan samanlaista taidetta kuin perussuomalaisten politiikkakin. Pitääkö ihan hölmönä.

Aika rupesi niukkenemaan, sitä oli varattu kolme tuntia kaupunkiin, ja lähdin luppaisemaan kohti junaa.

Veturi oli kuitenkin sanonut sopimuksensa irti. ”Dr12 2216 akusto oli vaurioitunut”. Näillä ilmoilla olin odottanutkin jotain tapahtuvaksi, mutten juuri tätä. Sää muuttui ikävästä vielä huonommaksi ja satoi rakeita. Olin ihan tyytyväinen siihen, että sai olla sisällä junavaunussa rakeiden ryöpytessä. Meille järjestettiin bussikyytejä takaisin ja Teuvalta saatiinkin järjestymään bussit. Bussilla pääsimme Seinäjoelle vieläpä niin ajoissa, etten myöhästynyt Tampereen junasta.

Kaskinen on kyllä niin kiva kaupunki, että sinne haluaisin ehkä kolmannenkin kerran mennä. Pyörä kulkee mukana myös museojunassa. Seinäjoelta sinne on jotain 110 km ja kiinnostaisi koettaa.