Kävin Fäbodassa kesällä, koska siellä oli geokätköilyn Piratemania- megatapahtuma. Viime vuonna oli Pietarsaaressa geokätköilyn block party ja silloin kerkisin tekemään kaiken, mitä Pietarsaaressa on järkevä tehdä tai ainakin, mitä ajattelin järkeväksi. Siihen kuului kello ja arktinen museo ja Fäboda. Nyt siis vähän sama uusintana, mutta ilman mitään elämyksiä. Voiko tästä kirjoittaa edes blogia.
Tulinpa junalla Pännäisten asemalle. Päällä oli kovan sateen uhka, minkä piti alkaa tunnin päästä. Juna oli muutaman minuutin myöhässä ja eksyin vähän Pännäisissä. Sitten ajoin lujaa Pietarsaareen. Stravan mukaan minun nopein 10 km tuli tällä välillä. Sade kuitenkin alkoi etuajassa. Pääsin kuitenkin suhteellisen vähän kastuneena hotelliin perille. Myöhemmin tuli paljon enemmän kastuneita hotellille.
Ilman ollessa, mitä oli, olin hotellissa, enkä lähtenyt sieltä samana päivänä pois, vaikka sää selkeni.
Aamupalalta Fäbodan metsään. Siellä oli kartan mukaan isokokoinen laitos, mikä paljastui turkistarhaksi. Aikoinaan, kun Suomeen muutin, oli iso juttu päästää irralleen eläimiä turkistarhoilta tai värjätä kettuja jollain maalilla. En tiedä, oliko tällainen tapahtunut täällä koskaan. Onneksi minua ei sellaisista toimista siellä kukaan epäillytkään.
Tarhan takana oli metsää, jossa oli kätkö, jonka vaikeusarvo oli neljä (viidestä) ja maastoarvo täydet viisi. Ajattelin, että siellä saattaisi olla heti aamusta purkin alla muitakin, jotka yrittäisivät saada sen alas korkealta. Olin väärässä. Itse asiassa, moinen purnukka ei ollut edes kovin korkealla ja sain sen logattua.
Nyt minulle jäi kaikista vaikeus -ja maastoarvojen vaihtoehdoista puuttumaan vain yksi: vaikeus 4½ ja maasto 3. Sen sain myöhemmin Lempäälästä. Siitä tuli pieni yllätysprojekti tälle vuodelle.
Itikat söivät metsässä, enkä halunnut olla siellä enempää, vaan poljin samaa reittiä takaisin turkistarhalle ja päätielle ja menin Fäbodaan, missä Megan valmistelut olivat hyvässä käynnissä.
Se mahdollisti pulahduksen uimaan. Uimapuku päälle ja veteen, mutta vesi oli käsipohjasyvyistä loputtomasti.
Megan puitteissa kävin Fäbodan lähikätköillä ja lintutornilla.
Osa tapahtumiin osallistujista oli pukeutunut merirosvotyyliin ja siellä oli oma porukkansa Latviasta. Latvialaiset näin viikkoa myöhemmin Viimsin Megassa Eestissä, tällä kertaa ilman merirosvoasusteita.
Istuskelin kahvilassa pitkään lataamassa sähkölaitteitani ja ilmeisesti silloin juuri sadekuuro pyyhkäisi yli. No, eipä ollut sateesta haittaa tällä reissulla. Ajoin Fäbodasta vielä jälkitapahtumaan Pietarsaaressa olevalle huoltoasemalle ja siellä Pännäisten asemalle.
Pännäisissä saa aseman oven auki summeria painamalla. Aseman odotustilassa on WC ja sähköä ja muutama penkki. Kaikki, mitä ihminen tarvitsee. Jos näitä VR:n maakunnallisia asemia vertailee, niin Pännäinen on lähes täydellinen. Sen lisäksi myös ulkona on katokset. Miinuksena on parkanoituminen, eli asema ei ole lähellä esimerkiksi ruokakauppaa tai mitään kauppaa, mutta sehän ei olekaan varsinaisesti aseman vika. Aseman ympäristökin oli siisti ja vaikutti turvalliselta, toisin kuin slummiutunut Varkaus.