Keskisestä Suomesta sivussa geokätköilemässä

Alavus on ollut aktiivinen geokätköilyn suhteen. Katsoin, että siellä järjestettiin geokätköilyn filmifestivaali erään kerran, mutten mennyt sinne, koska se järjestettiin myös lähempänä. Nyt siellä järjestettiin siivoustapahtuma. Siellä on myös kolme virtuaalikätköä. Olen kerännyt virtuaaleja geokätköilyputken pahoja päiviä varten. Olen nakkiutunut lintuatlastyöhön Peurasuvantoon viikoksi, mutten tiedä, toteutuuko se. Sen lisäksi tulisin takaisin Seinäjoen kautta ja siellä olisi kaksi helppoa virtuaalia lisää. Enempää en oikeasti enää tarvitse. Sinne mennessä tulisin kulkemaan sellaisen pätkän rautatietä, mitä en ole aiemmin kulkenut eli välin Pihlajavesi-Ähtäri. Jäljelle jäisivät käymättömiin henkilöliikenteen käytössä olevista Ylitornio-Kolari, Rovaniemi-Kemijärvi, Kouvola-Kotka, Joensuu-Nurmes ja Petäjävesi-Jyväskylä.  Jos tekisin koukkauksen Kuortaneelle, niin olisi mahdollista saada sieltä perinteinen kätkö eli tradi. Kuortaneelta minulla on vain yksi kätkö aiemmin ja ajattelin, että kunnalla on enemmän tarjottavaa.

No, pyörä kiskobussiin ja menoksi. Haapamäellä oli vaihto toiseen kiskobussiin.

Ähtärin Eläinpuiston asemalla oli hyvin länteen kuuluvat maisemat, mutta koko paikka oli tyhjillään. Tiemmä se on ollut tyhjillään hyvin pitkään toimittuaan 1987-1991.

Juna pysähtyy Ähtärin lisäksi myös Tuurissa, missä olen ollut aiemmin geokätköilemässä. Taisin kävellä kaupan läpi ostamatta mitään. Ei minulla ole mitään vastaan Tuuria, olen ostanut kellonikin sieltä, nettikaupasta.

Alavudella olen perillä ja lähden ajamaan. Ensimmäinen kätkö on postilaatikko ennen Kuortaneen rajaa. Tulee lentokoneiden varalaskupaikka. Olenkohan koskaan pyöräillyt lentokoneitten varalaskupaikalla. No, nyt pyöräilen. Saavun Kuortaneen puolelle ja lentokoneiden varalaskupaikkaa esittelemässä on helppo tradikätkö, jolla loggaan Kuortaneen kartalle.

Lähellä on Sarvikkaankoski Lapuanjoessa ja siellä on myös Kuortaneen puolella oleva kätkö, joten lähden sinne. Koskipaikka on hyvin viihtyisä ja siellä on rakennettu kaksikin laavua ilmeisesti kalastajille. Ystäväni on sukeltaja ja Kuortaneella on vanha kaivos, missä hän käy sukeltamassa silloin tällöin ja tulee sitten laavulle tänne Sarvikkaaseen.

En voinut jäädä sinne istumaan, vaikka olisi tehnyt mieli, vaan piti jo kääntyä takaisin. Soratie Alavuden suuntaan oli vähän pehmeä ja siirryin polkemaan samalle maantielle, mitä olin tullut ja ajoin Alavuden keskustaan saakka kirkolle.

Kirkko on hieman erikoisen näköinen. Siellä on wc, joten täytän juomapulloni täällä. Itse kirkko on kiinni.

Keskustassa on Toivo Kuulan patsas. Kuula syntyi perimätiedon mukaan Alavudella. Patsaalla on ensimmäinen Alavuden virtuaalikätköistä, eli otan selfien patsaan ja geokätköilynimimerkkini kanssa. Nimimerkkini on IhmisAnkka ja se tulee yhdestä sarjakuvasta ja minun exäni keksi nimittää minua ihmisankaksi ennen kuin edes aloin geokätköillä.

Seuraava kohde on Muistojen kappeli, jonka luona ovat sankarihaudat. Kiinnostavaa paikassa sen sijaan on se, että siinä on Suomen sodan taistelupaikka. Alavuden taistelussa venäläiset lyötiin. Sen muisteleminen oli suuriruhtinaskunnassa arka asia ja paikalle pystytetty obeliski pystytettiin salaa. Toinen muistomerkki jouduttiin pitämään piilossa itsenäistymiseen saakka.

Kolmas virtuaali oli Tusan lasikota järven rannassa. Siellä oli myös siivoustapahtuma ja sen jälkeinen geokätkömiitti. Alavuden kaupunginjohtajankin piti tulla siivoamaan, mutten tiennyt, tuliko hän sitten. Oli miten oli, siellä oli kuitenkin aika siistiä jo valmiiksi.  Kun aurinko paistoi, oli lasikodassa aika kuuma olla.

Lasikodalla oli myös torni, johon oli piilotettu kätkö. En olisi löytänyt sitä muuten kuin avustettuna, kyllä sai hivellä rakennusta monelta kantilta, eikä sittenkään jäänyt purkki käteen koska se oli kiinni niin vahvalla magneetilla.

Miitistä lähdin sitten rautatieasemalle, mutta sitä ennen kävin kirkolla Adventure Lab-kierroksella. Kierros antoi bonukseksi fyysisen geokätkön sijainnin ja kävin vielä siellä. Sen jälkeen menin asemalle junaa odottamaan. Lehtokurppa äänteli vuodenpinnaksi minulle. Olin tältä reissulta saanut listalleni myös kuovin muutamasta paikasta. Sen lisäksi punakylkirastaat olivat äänessä. Kuului myös jotain matalaa huu-ääntä, mutten saanut järkevää selitystä sille. Ehkäpä sepelkyyhkyt pitivät ääntä unissaan.

Kaunis, vanha asemarakennus oli jätetty ränsistymään ja lahoamaan pystyyn. Ikävää, että vanhat rakennukset jätetään tuhoutumaan.

Tulin Seinäjoelle ja lähdin ajamaan Seinäjoen yöhön. Ensimmäinen kohde oli muraali ”helavyö” ja otin siellä selfien. Seuraava oli Suomi-veistos ja kuva siellä myös.

Keskustassa oli UV-multi ja minulla oli UV-lamppu mukanani. En kuitenkaan löytänyt koordinaatteja ja sen sijaan kävin toisella kätköllä, mutta jouduin istuskelemaan paikallisella jo kiinni olevalla grillillä yli puolen yön ja vasta sitten saatoin logata kätkön uudelle vuorokaudelle.  Ajattelin, että voisin ihan yhtä hyvin polkea Kyrkösjärvelle laavulle, mutta muistelin, että laavu olisi palanut jonkin aikaa sitten.

Seinäjoella oli asemaa uusittu ja rakennetaan yhä lisää. Pääasia, että saa sisällä odottaa junaa. Sitten pyörä junaan ja Tampereelle. Poljen asemalta kotiin ja Tampereellakin laulavat punakylkirastaat.