Tälle sopisi jatko-osa, mutta minulla ei ole mitään suunnitelmaa siitä, milloin toteutan sen.
Marx-opiston viikonloppu kokoontui tällä kertaa Vesalassa, 16 km poispäin Jyväskylän matkakeskuksesta. Se oli sopiva välimatka ajatellen pyöräilyä. Myöhäisessä vaiheessa opisto järjesti myös kyydit, mutta olin jo ehtinyt buukata pyöräni junaan. Niinpä sitten pyörä junaan.
Olen pitkään miettinyt, onko Jyväskylässä mitään nähtävää ja tullut siihen tulokseen, ettei ole. Tämä reissu ei horjuttanut minun mielipidettäni. Jos jotain Jyväskylästä haluaa löytää niin Jyväskylä on oiva paikka liikunnan harrastamiseen, sillä mäkiä on joka paikassa. Tällä reissulla näin niistä muutaman.
Kävin katsomassa punaisten muistomerkkiä Vesangassa. Se pystytettiin 1959. Mitään kummempaa taistelua täällä Vesiankassa ei olla käyty. Syyksi Niklaksen teloitukseen riitti kätketty haulikko ja kolme patruunaa. Jalmari oli myös kätkenyt haulikon, mutta hänellä oli useampi patruuna. Näillä aseilla ei sotaa käydä, mutta se silti riitti siihen, että hänet telotettiin.
Moisella Vesiankalla oli myös levähdysalue, jolla oli geokätkö tyyppiä multikätkö, johon piti tehdä laskelmia. Tämäkin levähdysalue oli ihan ruokottoman sotkuinen, mutta kauniilla paikalla. Ollessani levähdysalueella rupesi satamaan ja satoi sitten kaksi päivää putkeen erittäin voimallisesti.
Keski-Suomi on jotenkin komean erämaista, kun pellot ovat pienialaisia. Pirkanmaalla paikoin on hyvinkin suuria peltoalueita, mutta Keski-Suomessa en ole sellaisia nähnyt.
Vesala oli kirkon tila ja siellä kävi joitain rippikoulun isosia indoktrinoitavina. En ole ikinä käynyt rippikoulua. Demokraattisen Sivistysliiton Karttunen sanoi, että on parempi sytyttää yksi kynttilä kuin itkeä pimeyttä. Voi miettiä, mihin sen kynttilänsä sytyttää. Kristilliset tahot sytyttelevät kynttilöitä, mutta he uskovat magiaan. Vaikea toimia elämässä sellaisten kanssa, joiden suunnitelma B tai jopa suunnitelma A on pistää kädet ristiin.
Sunnuntaina sade rupesi sopivasti hellittämään ja oli paluun aika. Ajoin samaa reittiä Jyväskylään. Killerin raviradalla oli jokin tapahtuma, mikä paljastui koiranäyttelyksi.
Menin Taulumäen kirkolle. Minusta ehkä kaikkein merkillepantavin rakennus Jyväskylässä on Taulumäen kirkko. Sen suunnitteli Elsi Borg ja se rakennettiin 1929. Edellinen oli palanut samana päivänä, kun sisällissota alkoi. Palo oli vahinko, eikä liittynyt sotaan mitenkään. Elsi Borg suunnitteli myös Teuvan kirkon. Kummatkin ovat oikein näyttäviä.
Sisällissota ei juurikaan koskettanut Jyväskylää, vaan työväestö ja porvarit onnistuivat sovittelemaan erimielisyytensä. Jyväskyläläisiä työväen aatteen miehiä kuoli sisällissodassa alle 20, joista yksi itse sodassa ja loput teloitettuna.
Voi miettiä, oliko Jyväskylässä teollisuutta laisinkaan, kun punaisia oli niin vähän. Näin se on, sopimiset ja rauha tekevät historiaa, mikä ei ketään kiinnosta.
Kävin vielä ajelemassa Tourulassa. Jyväskylässä on hyvät pyörätiet ja opasteet, kun taas kartasta katsoen Jyväskylä näyttää tosi räjähtäneeltä. Selkeän pyörätien ansiosta pääsin käymään geokätköllä nopeasti.
Matkakeskuksella istuskeli moottoripyöräkerholainen, kenellä oli kantaa ottava tunnus. Kuulemma Soldiers of Odin on uudelleenbrändännyt itsensä moottoripyöräkerhoksi. Minua ei ole moottoripyörät koskaan kiinnostanut pätkääkään, eikä myöskään rasismi. Sen sijaan yksi moottoripyöräkerholainen on ollut kiinnostunut minusta. Toivottavasti hän ei ollut matkalla Tampereelle. Tampereella voisi olla jokin asemapalvelija, joka käännyttäisi junasta nousevat hämärätyypit takaisin junaan.
Juna oli yli tunnin myöhässä matkalla Tampereelle onnettomuuden vuoksi ja teki pitkän pysähdyksen Orivedellä, missä saattoi vähän jaloitella, sekä Suinulassa, missä ovet olivat kiinni. Jos olisi ovet olleet auki Suinulassa, niin olisin saanut uuden mahdollisuuden jäädä matkan varrelle polkiessani sieltä kotiin. Oli käynyt nimittäin niin, että takavanteessa metalli oli väsynyt ja siinä oli kolme reikää. Oli pelkkä ajan kysymys, että koko takavanne pettäisi alta.
Jotain korona-ajan huonoa metallia. Oli se kuitenkin kolme vuotta kestänyt ja siinä oli kahden vuoden takuu.
Jyväskylä esittäytyi siis aika mitättömänä kaupunkina. Toivon kuitenkin, että pienajolle tulee jatkoa joskus ja ajaisin Vaajakosken suuntaan vaihteeksi. Marx-opistoa ei järjestetä seuraavaksi ainakaan täällä. Jännä juttu, että vaikka Jyväskylää ei tuhottu sisällissodassa niin kuin esimerkiksi Tampereelle kävi, Jyväskylän keskusta ei ole yhtään historiallisempi kuin Tampereen.
En itsekään pidä Jyväskylää erityisen kiinnostavana kaupunkina. Omasta näkökulmastani siellä on kuitenkin muutama kiinnostva luontokohde, jossa olen käynyt, mutta johon kiinnostaisi edelleen palata.
Olen kuullut, että Korpilahti, Juväskylän kupeessa on kaunista seutua. Toki sinne ei pyörällä pääse
Tuo on otettava haasteena.
Olen tainnut kerran käydä Jyväskylässä. Ei jäänyt mieleen mitään sen ihmeempää sieltä, mutta mielestäni se kesällä oli kiva kaupunki piipahtaa. Ihan päiväseltään olin käymässä, kun lähdin tyttären kaveriksi hänen ollessa pääsykokeissa siellä ja sen ajan vietin sitten kaupungilla.
Mekin kävimme Jyväskylässä tänä kesänä 🙂 – mutta kaupunkiin tutustuminen rajoittui tällä kertaa rannalla kävelyyn ja pieneen ateriaan tapasbaarissa. Rannalla väittivät rantaraittia maan pisimmäksi, mutta paljon lyhyempi se on kuin Espoon rantaraitti!
Jyväskylässä ei ole tullut käytyä, mutta olen usein kuullut siitä opiskelupaikkana ja monet ovat opintojen jälkeen suunnanneet muualle asumaan.
En ole itsekään Jyväskylästä mitään erityistä löytänyt. Tosin matkat ovat jääneet paljolti siihen, että aika on kulunut työn äärellä. Kotimaanmatkailua pitäisi siis selkeästi harrastaa enemmän.
Jyväskylästä sellainen muisto, että kun asuin vähän aikaa Oulussa ja kävin säännöllisesti sieltä Tuusulassa, jouduin kerran palatessani moottoritiellä väärälle kaistalle rekan tukkiessa toisen kaistan, ja jouduin Jyväskylään! Enkä osannut sieltä millään pois. Kysyin monta kertaa neuvoa ja sain aina sellaisia ohjeita, jotka eivät auttaneet yhtään. Olin niin turhautunut, että itkin oikeasti autossa. Pääsin viimein pois kun mietin mistä olin tullut ja päätin että ei koskaan enää Jyväskylään!
Teuvan kirkko on tuttu lapsuudesta ja muistin heti miltä se näyttää. Olen laulanut kuorossa siellä joskus 60-70-lukujen taitteessa.
Jyväskylä on mulle edelleen mysteeri 😀 Kerran olen tainnut käydä siellä ja kiersin jonkun luontopolun, joka oli ihan ”ookoo”, mutta sen suuremmin paikka ei sytyttänyt.