Demokraattisen sivistysliiton Punaiset Suvipäivät Leppävirralla lähestyivät aiheena ”Itä-Suomen ongelmat” ja minä tietysti sinne. Ensin kuitenkin menin Kuopioon. Koska Jyväskylä-Kuopio -välille oli annettu bussiyhteys, enkä luottanut siihen laisinkaan, tein reitityksen Tikkurilan kautta ja jouduin lähtemään liikenteeseen pikkutunneilla. Tällä kertaa kukaan ei yrittänyt lyödä minua.
Kuopio ja Leppävirta, olen viettänyt kummassakin paljon aikaa ja kulkenut ristiin rastiin lähes joka paikassa. Mitään uutta ei ollut luvassa. Yleensä suosin itselleni entuudestaan tuntemattomia paikkoja ja Pohjois-Savo on siksi jäänyt laiminlyödyksi.
Geokätköilyssä on myös kampanja kerätä sata kätköä tai Adventure Lab -lokaatiota lyhyessä ajassa ja Kuopio täytti tätä tarvetta. Ensimmäinen kohde oli Minna Canthin patsas. Olenkohan nähnyt Suomen kaikki Minna Canthin patsaat. Kuopion patsaan kuitenkin näin ensin.
Seuraavaksi menen Snellmanin puistoon ja Kuopion tuomiokirkkoon. Sielläkin olen ollut monta kertaa nuorena ja käyttäytynyt huonosti ja ollut huonon käytöksen kohteena.
Kirkon peruskivestä oli löytynyt jotain kirkon rakentamisen aikaisia taikakaluja. Sen lisäksi kiviä kirkkoon oli raahattu Haminalahdesta saakka. Moni asia muuttuu, mutta tuomiokirkko näyttää aina samanlaiselta.
Sitten menin tietysti torille, jossa oli väkeä melkeinpä enemmän kuin mitä sinne mahtuisi ja jopa musiikkia. Keräilin Adventure Lab-lokaatioita, joita oli ympäri toria. Sen lisäksi siellä oli yksi virtuaalikätkö.
Kalakukkoa en ostanut, koska olin menossa leirille. Sitä paitsi olen dieetillä.
Joka paikkaan liittyy muistoja. Torilla oli aina perinteiset tammimarkkinat, joista sai viipurinrinkeliä. Muinaisuudessa perunoita mitattiin kappoina. Ruisleipä oli niin jäpäkkää, että melkein katkoi veitsen sitä leikatessaan. Nuorisolla oli tapana istuskella toripöydillä silloin, kun tori oli hiljainen.
Kävin läheisellä hautausmaalla, minne oli haudattu nuorena kuollut isoisäni. Hän jätti jälkeensä tyttären, joka adoptoitiin savolaisperheeseen. Lasken, ettei nämä savolaiset kuulu minun sukuuni, kun eivät ole verisukua, mutta ne pysyivät lain ja herran nuhteen rajoissa, mitä ei voi sanoa verisukulaisistani aina. Mummo oli Vehmersalmen Juonionlahdesta, mikä onkin ihan Leppävirran kunnan rajalla. Hänen tarinoistaan opin tuntemaan jo Leppävirtaa.
Kävin läheisellä hautausmaalla ja sitten kävelin takaisin asemalle. Adventure Lab-lokaatio oli helluntaikirkon luona. Lähellä oli myös paikka, joka tarjosi alennusta rock-tapahtuman vuoksi. Mistä tarjottiinkaan alennusta? Strippauksesta. Kirkot eivät tarjoa alennuksia oli rock tai pop.
Matkakeskuksen alue oli äärettömän ankkea ennen, nyt sinne oli tehty rakennuksia ja nimitetty paikka Spedenaukioksi. Spedehän, eh nimittäin, oli syntyisin Kuopiosta. ”Tässä seisoo kuollut mies, jolla ei ole rahaa. On tämäkin elämää!”. Olen tutustunut Speden tuotantoon enemmän kuin Minna Canthin, J.V. Snellmanin tai Aapelin tuotantoihin.
Entisen kuopiolaisen vinkkinä kehottaisin hakeutumaan vaikkapa Karhonsaareen, Haminalahteen tai Puijolle, ehkäpä Laivonsaareen tai Neulaniemen luonnonsuojelualueelle. Vanuvuorelle on tullut torni. Kävin siellä ennen sitä tornia.
Vielä kuusi vuotta sitten en ollut edes käynyt Kuopiossa. Olen sittemmin tykästynyt kaupunkiin. Noista vinkeistäsi moni onkin ehtinyt tulemaan tutuksi, mutta sekä Karhonsaari että Laivonsaari ovat vieraita. Niitä seuraavaksi.
Karhonsaaressa on kaksi luonnonsuojelualuetta ja Sandelsin kivi. Kerrottiin Sandelsin pitäneen kiveä pöytänään johtaessaan Toivalan taistelua. Sen lisäksi siellä on puuhuviloita ja siellä järjestetään Karhofest, joka on nyt tänä viikonloppuna. Kaupungilta pitäisi saada avaimen veneeseen, millä pääsee salmen yli saareen. Karhonsaareen on aikoinaan istutettu jaloja lehtipuita.
Laivonsaareen tiettävästi ei ole kuljetusta, mutta se on retkikohde veneilijöille ja hiihtäjille. Laivonsaaressa on jyrkkä mäki, jolta avautuu näkymä Kallavedelle.
Pari kertaa olen käväissyt Kuopiossa, mutta jokin vähän pidempi vierailu voisi olla ok, kävisin ehkä siellä Karhonsaaressa ja Puijolla.