Olen miettinyt, mitäpä jos menisi sellaiseen museoon, jonka aihepiiri ei kiinnosta itseä pätkän vertaa. Tekniikan museo teki asian helpommaksi, kun siellä oli näyttely aiheesta Geokätköily. Ajattelin, että aihe on vähän liiankin tuttu minulle, mutta enpä tiennyt kaikkea kätköilyn varhaisvaiheista Suomessa. GPS-signaali vapautettiin vappuna 2000, mikä mahdollisti sen, että geokätkön kokoinen kohde saatettiin löytää maastossa. Mietin, että Suomen kaltaisessa pienten maastokuvioiden maassa saattoi selvitä pitkälle pelkän kartan avulla.
Mutta näyttely ei valitettavasti ole paikallaan ikuisesti. Näyttelyyn liittyi tietysti myös oma geokätkönsäkin, jonka lokaation saa selville museon peruskokoelmaan tutustumalla.
Menin Pasilan asemalle, mistä pyörällä hujahdin Vanhankaupunginkoskelle, tai olisin hujahtanut, mutta kun ehkä puolet koko matkasta oli revitty työmaaksi. Eikös jo aikoinaan luvattu, ettei koko Helsinkiä revitä auki työmaaksi, vaan että katujen aukaisut hoidettaisiin fiksummin. No, se ei sitten tapahtunut.
Sanon jo heti, että Helsingin kiinnostavimpia seutuja on tuossa Pasilan aseman ja Vanhankaupungin välissä, kuten Kumpulan kasvitieteellinen puutarha, mutta valitettavasti aikaa ei jäänyt mihinkään sellaiseen.
Kiinnostavaa oli vanhat lehtiartikkelit geokätköilystä. Minulta ne olivat jotenkin menneet ohi. Aloitin kymmenen vuotta sitten. Minua on kiinnostanut suunnistus ja kartat ja osallistuin Hangossa pyöräsuunnistuksiin, joita oli yksi keväällä ja yksi syksyllä. Ajattelin, että eikö tätä voisi tehdä useammin. Sitten joku ehdotti geokätköilyä ja siitä se alkoi.
Museossa oli muutakin kiinnostavaa, kuten vanhat tietokoneet. Ohjelmoin ennen mikrotietokonetta ja nyt hostellin mikroaaltouuni jättää kuppini kylmäksi, ainakin yhtä kylmäksi kuin mitä minä olen uuden teknologian suhteen.
Vanhaan hyvään aikaan käytin VAX-11 minitietokonetta käyttöjärjestelmänä VMS tai BSD Unix. Editorina Unixissa oli legendaarinen vi. Yksikin virhe sai koko dokumentin katoamaan, ajatella. Minä taas kohta lähden käymään salilla ja tämä dokumentti kaikella todennäköisyydellä ei ole kadonnut sillä välin. Vi-editoria helpompi oli emacs.
Kodintekniikan lisäksi oli myös robotteja ja suurempia koneita, sekä sähköautoja. Autoille on tietysti ihan omiakin museoita. Eniten minua kuitenkin kiinnosti kodin teknologia. Toivottavasti joku päivä sen käyttöliittymä on yksinkertainen.
Kiinnostavaa oli myös veden puhdistus. Mikähän niin monessa maassa menee pieleen sen kanssa niin, ettei vesijohtovesi ole juomakelpoista.
Tämä kyllä rohkaisee käymään muissakin museoissa. Museokortista en tiedä, mutta torstaina oli jokin ”maksa mitä huvittaa” päivä. Olisi pitänyt maksaa markoilla, mutta päätin kuitenkin maksaa mielikuvituksettomasti saman kuin muutoinkin.
Heh, täytyy sanoa, että otsikon luettuani hetken tosiaan mietin, että enpä olisi arvannut tuon museon olevan sinun näkökulmastasi järin kiinnostava. Mutta tuo näyttely selittää tietysti. Minua tuo museon aihepiiri kiinnostaisi eikä se tämän jutun perusteella ainakaan vähentynyt.
Vaikka sanot, että sinua ko. museo ei kiinnosta, niin tiedät tästäkin kuin monesta muustakin asiasta hurjan paljon.
Mulla on jäänyt museokortin ulkoilutus aika vähälle tänä vuonna. Ihan kiinnostavan kuuloinen näyttely, vaikka tekniikan museo ei ensi kuulemalta oikein resonoi. 😊
Ou, nou, minä museokoluaja en ole ikinä tajunnut mennä tuonne. Ja toinen ou nou, minä geokätköilijä (en tosin enää aktiivinen, mutta kuitenkin 2634 geokätköä napanneena) myöhästyin, sillä näyttely on jo kuun alussa loppunut. Mutta meinaan mennä silti, kiitos innoittamisesta.
Itse olen jotenkin aina onnistunut kiertämään kyseisen museon. Syytä en tiedä siihen, vaikka se on suunnitelmissa ollut monasti. Geokätköily on meikäläiselle vieras laji. Tunnen sen vain sitä kautta, että nuoret, joiden kanssa teen töitä useat geokätköilee.