Piti mennä Portoon, Portugaliin geokätköilyn megatapahtumaan. Olin varannut Air Francen lennot ja varta vasten peräti viisi tuntia vaihtoaikaa. Sitten ihmiset kyselevät, onko tunnin vaihtoaika riittävä. Se kannattaa pitää Mielessä tätä lukiessa.
Yövyin Forenomissa Helsinki-Vantaalla hyvän yön. Hieman oli lämmintä, mutta muuten toimiva majoitus. Vähän ihmettelin sitä, että kun google mapsin avulla suunnistin, niin joutui pitkät pätkät kävelemään ajoradan reunaa. Eikö lentokentälle johda edes jalkakäytävää. Trailmapin mukaan johtaa, mutta tulee lisälenkkiä.
Turvatarkastuksessa polveni tekonivel skannattiin huolellisesti.
No, sitten istun Air Francen koneessa ja mietin, kuuluuko koneen normaalisti pitää tuollaista ääntä, mutta ajattelin, että onpa vanha ja kulunut kone. No, kapteeni oli sitä mieltä, että ei kuulu ja vika on venttiilissä (valve). Pitää laskeutua Arlandaan.
Arlandassa tulee koneeseen keltaisiin pukeutuneita miehiä ja kapteeni kuuluttaa, että ei löydy varaosia Ruotsista tähän hätään. Ilmeisesti Claes Ohlsonilla oli käyty ja Temusta tilattu. Kone joudutaan tyhjentämään. Lentoemännältä kuulin ohimennen, että suoritetaan hätäpoistuminen.
Niinpä me hätäpoistuimme Arlandaan ja meille sanottiin, että lentomme reititetään uudelleen. Niinpä minut reititettiin Schipholin kautta Portoon ja etenin sitä varten terminaaliin viisi ja polveni skannattiin uudestaan. Oikeasti minun olisi ehkä kannattanut häipyä sillä välin geokätkölle, sillä aikaa oli runsaasti.
Siinä sitten odotellessa kävi ilmeiseksi, että lento Schipholista Portoon oli peruttu, eikä uutta lentoa ollut luvassa. Myöhemmin minut reititettiin Madridiin. Koko Euroopan kentät tutuiksi? Madrid olisi ollut seuraavana aamuna, joten olisi pitänyt nukkua yö rottien seurana Schipholissa. Sitä paitsi Madrid ei ollut riittävän lähellä Portoa. Katselin myös videota tuubasta, kuinka Pariisin pohjoispuolella oli raivonnut pyörremyrsky. En tiedä, liittyikö peruminen siihen.
Minä kuitenkaan en tiennyt vielä Madridista, enkä halunnut lähteä tyhjän vuoksi Schipholiin. Viitosterminaaliin mennessä olin mennyt Arlanda expressin kylttien ohi, joten pyrin sinne. Mutta Arlanda on kuin katiska, eikä sieltä pääse ulos. Kysymällä pääsin kuitenkin vihdoinkin poistumaan sieltä. Ihmettelen, miten lentokentät rakennetaan labyrinteiksi.
En jaksa ihmetellä enää, miten lentoyhtiöillä ei ole tiskiä eikä elävää ihmistä lentokentällä vastaamaan kysymyksiin, sillä näin on kaikkialla. Jos olisi ollut, niin kenties minulle olisi piffattu menolippu takaisin Suomeen tai monta muuta mahdollista parempaa ratkaisua kuin yöpyminen Schipholissa jossain penkillä rottien ympäröimänä. Nyt katsoin, että samana päivänä pääsee lentämään Helsinki-Vantaalle, mutta maksaisi tonnin. Ajattelin, että pakko olla halvempi vaihtoehto jossain.
Arlanda Express, siis. Minä en tiedä, missä Arlanda on. Geokätköilijä ottaa nopeasti selvää. Se on oikeasti lähellä Pekka Töpöhännän Upsalaa. Aika kaukana, siis. Matkaa laivaterminaaliin tulee 43,3 km.
Niinpä tulen keskelle Tukholmaa jollekin rautatieasemalle. En ole Tukholmassa käynyt käymällä kuin joskus kuusivuotiaana, ehkä. Terminaaliin on useita kilometrejä yhä, eikä missään lähellä ole tunnelbanan pysäkkiä. Niinpä menen taksilla sinne.
Jopas onkin tylsä terminaali, ei ole mitään ravintelia eikä syötävää. Onneksi kuitenkin lähellä on geokätkö. Käynkin siellä.
Pääs laeva. Sissepääs. Laivalla saan tietää, että iltaruokailu maksaa viisi kymppiä, aamiainen kaksi kymppiä. Ostan pussin suolapähkinöitä. Menen omaan hyttiini, syön suolapähkinät ja nukun seuraavat 12 tuntia. Madventures sanoo ”huolellinen kuositus on Madventuresin suositus”. Minä olen aina käsittänyt, että kuositukseen kuuluu nukkuminen, lepo. Sellainen on ADHD-ihmiselle vaikeaa. Yhtä hyvin siihen kuuluu syöminen. Senkin suhteen olen ADHD: syön kun nälkä käy sietämättömästi ja nopeasti ja sitten mennään taas. Mitä luin Portosta, niin se ei ole meno siellä, vaan siellä nimenomaisesti venytetään tätä ruokailua.
Mietin, mistä minä nautin. Tunnetusti en nauti paljon mistään. Lähinnä nautin pyöräilystä. Tällä kertaa nautin syvästä unesta.
Poistun hytistäni vähän ennen perille tuloa ja näen ikkunasta sen paikan, minne puolisoni tuhkat siroteltiin 13 vuotta sitten. Aina vetää kyyneleet silmiin. Kun puhutaan tunteista, niin tunneskaalani negatiivinen pää on hyvin edustettu. Kun näen hautapaikan, niin on kuin Natural Born Killersin kohta ”bad bad bad”, mutta sen sijaan ”sad sad sad”.
Tulen Helsinkiin ja Helsingissä geokätkölle. Sitten ratikkaan ja huomaan, että juna lähtee niin kuin just heti. Syön ”aamupalan” vasta kotona. Vakavasti ottaen, mietin, kerkiäisinkö Eurohosteliin laivasta aamupalalle, mutta en tietenkään kerinnyt.
Kaikki kakka aina kasaantuu. Rannekelloni oli kateissa. Yleensä näiden rannekkeitten kanssa käy niin, että kun laitan reppua selkään, niin kello putoaa kädestä. Ajattelin siksi, että kun tulen kotiin, kello löytyy keskeltä lattiaa ja moitin itseäni siitä, etten kääntynyt ympäri ja huomannut sitä siinä. No, arvasit jo, miten kävi, kello ei ollut lattialla, kello oli pyyhkiytynyt kädestä pois ties missä.
Noita ylimääräisiä laskuja ei ole itselle tullut ikinä, vaikka varsin monta kertaa olen lentokoneessa ollut. Omasta näkökulmasta tilanne olisi varmaan vähän pelottavakin.
Minä tuohon kokemukseen tulee, niin aika uskomaton. Miten olisi korvaushakemus vetämään?
Air France on jo lupaillut maksavansa osan, mutta ei ne rahulit materialisoidu ihan pian. Tällaisia tilanteita varten on matkavakuutukset olemassa.
En ole asiantuntija, mutta kun tein haun venttiiliviasta, tuli esille ilmaus ”catastrophic failure”, toisin sanoen, moottori lakkaa toimimasta. Onhan siinä tietysti niitä useita, joten ei yhden sammuminen merkitse mitään.
Uskomatonta epäonnea voi näköjään matkatessa sattua. Omalle kohdalle ei ole kovin paljon sattumuksia ollut. Ainakin se, että koulun kuoron säestystehtäviä varten ruumaan laittamastani kitarakotelosta oli salaperäisesti hävinnyt Hki-Rooma -välillä kaikki muu paitsi kitara. Viritysmittari, patteri, plektrat, capo ja kitarahihna. Virkailijat vain kohauttivat harteitaan, sellaista sattuu. Juha
Nyt oli kyllä reissu. No tulipa geokätkeiltyä, olet sinä aikas nainen, respect. Itse olisin vetänyt itkupotkuraivareita käytävillä. On ihan eri joutua tällaisiin tilanteisiin kun on yksin matkalla!!!
Olin liian väsynyt itkupotkuraivareihin. 12 tuntia unta putkeen laivalla sai minut huomaamaan, kuinka väsynyt olin koko ajan ollut. Pelkkä häly ja ihmispaljous väsyttää minua.
Äääh….. olipa kurja reissu. Toivottavasti saat korvaukset jossain vaiheessa. Aikamoinen tahdon vastainen seikkailu tuosta kyllä muodostui.
Varsinkin yksin on tosi tylsää, jos sattuu jotain tuollaista ja täytyy itse pähkäillä ja arpoa, että mitä tekisi. Ei ole edes sadattelukaveria. Ainoa positiivinen asia oli geokätköt ja kunnon unet, mutta aika kalliit sellaiset.
Veikkaisin, että itsellä olisi ollut aika vaikea tehdä päätös, että peruutetaan kaikki ja palataan lähtöruutuun. Tietysti, jos matkan kohteena olleen tapahtuman aikataulu olisi jo ollut missattu, niin sitten ehkä.
Usein kuulee tarinoita siitä, että miten huonosti lentoyhtiöt hoitavat näitä poikkeustilanteista, eikä nyt ollut edes kyse varsinaisesti halpalentoyhtiöstä.
No johan meinasi melkoiseksi kiertomatkaksi Porton reissu mennä, ja osin menikin. Todella todella kurjaa, kun niin monta asiaa sakkasi samalla reissulla. Onneksi sait ainakin hyvät unet ja loggauksen reissulle. Toivotaan tämän tilalle uutta ja todella onnistunutta kätköilyreissua!