Aamulla oli hetki sateetonta, mutta sitten taas rupesi satamaan ja tuulemaan. Viljandista lähdimme etenemään kohden pohjoista yksittäisiä geokätköjä loggaillen maantien varresta. Tien yli lensi maakotka, joka asettui puuhun paikalliseksi korppien härnättäväksi.
Tie oli rauhaton ja rekka ajoi perässä, niin menimme sivutielle, missä oli lihakombinaatin rauniot. Rakennuksista oli ikkunat hajoitettu. Sosialismi vai barbaria. Tulimme Järvamaan maakuntaan. Järviä siellä ei ainakaan ole ja asukkaitakin vain 12 neliökilometrillä. Kätkö oli esimerkiksi ratsutilalla. Sielläkään ei ollut lintuja ja satoi lujaa.
Tulimme maakunnan keskukseen Paideen ja siellä oli linna, josta en ollut koskaan kuulutkaan. Sen lisäksi siellä oli erinäisiä patsaita, mistä piti ottaa kuvia kätköä varten.
Paide oli idyllinen pikkukaupunki, mutta kunnon kahvilaa oli vaikea löytää mistään linnan läheltä. Vähän kauempaa löytyi sitten sellainen. Minulla oli eväät, joten minun ei tarvinnut syödä mitään kahvilassa.
Paidesta siiryttiin kohti Tallinnaa käyden parilla haastekätköllä. Näin minulla on 5/15 Eestin maakunnasta käytynä kätkölöydöin. Sen lisäksi minä olen seikkaillut Pärnun, Raplamaan, Läänen ja Hiidenmaan maakunnissa.
Tallinnan lähellä oli mahdollisuus saada kaivosattribuutti, joten painuin risukkoon parin muun kanssa. Sieltä löytyikin pieni kaivos, mutta kätköpurkki ei ollut kaivoksessa, vaan yllättävän esillä sen ulkopuolella. Bussin muut kätköilijät tulivat jo vastaan, kun luulivat, ettei kätköä löydy.
Tallinnan lentokentältä yritettiin napata muutama Adventure Labin lokaatio lennosta. Adventure Labit toimivat kännykällä ja minun kännykkäni toiminta Eestissä ei ollut koko ajan ihan priimaa, joten sovellus jumittui.
Satamassa oli aikaa käydä vielä muutamalla ennen siirtymistä laivaan. Helsingissä yövyin vielä Eurohostellissa ja nautin sen aamusaunasta.
Hieno havainto taas tuo maakotka! Niitä on tullut nähtyä kojujen ulkopuolella todella harvoin – upea lintu. Kukkoja tosiaan oli Latviassa paljon, mutta on niitä kuvien perusteella näkynyt välillä Virossakin. Itse en tunnekaan niiden merkitystä, vaikka se googlettamallakin varmasti löytyisi.
Ei yhtään hassumpi reissu!
En olekaan huomioinut kukkoja kirkon torneissa Virossa/Latviassa, mielenkiintoinen asia.
Kirkon tornin kukko toi mieleen oman muistomme Siguldasta Latviasta. Kirkon torni näytti Saarioisten mainokselta.
Oih, maakotka on aina upea havainto! Meillä asustaa täällä merikotkia ja vaikka ne ovatkin melko tuttu näky, niin aina menee kylmät väreet, kun näen niiden liitelevän taivaalla 🙂
Googlettelin kukko-asiaa, ja löysin tällaisen: ”Aikaisemmin ja varsinkin katolisissa kirkoissa kirkonkukko oli kirkontorneissa hyvinkin yleinen. Myöhemmin risti on sen sitten lähes syrjäyttänyt. Kirkonkukko on valveillaolon, valveutuneisuuden vertauskuva. – – Kukkoa on pidetty myös suoranaisesti symbolina Kristukselle – – .”